Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt.1:6-11)

Helatorstain tapahtumat                                                                                                              

Helatorstai oli opetuslapsille käännepiste. Juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan, kiirastorstaina, he olivat kohdanneet elämänsä toistaiseksi suurimman kriisin, kun n. 3 1/2 vuotta Jeesuksen kanssa vaeltamisen jälkeen he joutuivat tilanteeseen, jossa hänet otettiin heiltä pois. Kiirastorstain yö ja pitkäperjantain tunnit piirtyivät varmasti heidän mieliinsä lähtemättömästi. Epätoivon ja surun lisäksi heillä oli päällimmäisenä mielessä: ”Miten tästä eteenpäin?”

Raamattua lukevina unohdamme, että opetuslapset elivät reaaliajassa näitä hetkiä, joten he eivät voineet tietää sitä, mitä me nyt tiedämme. Opetuslapset tiesivät Jeesuksen lupauksen perusteella vain sen, että he saisivat varustuksen tehtävään Pyhässä Hengessä ja että he tulevat todistamaan Jeesuksesta siitä eteenpäin. Murhe vaihtui kuitenkin kohta iloksi, kun he tapasivat ylösnousseen Vapahtajansa. Helatorstaina opetuslapsille tuli kuitenkin jälleen hyvästien aika. He olivat kiirastorstaiyön tavoin jälleen kokoontuneena Öljymäelle. Tällä kertaa jäähyväisiin ei liittynyt epätoivoa, vaan varmasti ihmetystä, kun he todistivat Jeesuksen taivaaseen astumista.

Yhteinen tehtävä                                                                                                                                      

Jeesus jätti jäähyväiset yhteisesti opetuslapsille Öljymäellä – ensin kiirastorstaina ja nyt helatorstaina. He olivat kaikki läsnä, kun Jeesus antoi heille tehtävän. Ja edelleen antaessaan heille tehtävän todistaa, Jeesus antoi sen opetuslapsille yhdessä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani.” Todennäköisesti tuo tehtävä tuntui melkoiselta vielä helatorstaina, kun opetuslapset pohtivat sen toteuttamista. Ehkäpä kuitenkin helluntaina Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen tehtävä tuntui jo realistisemmalta, kun ensimmäiset 3 000 olivat ottaneet evankeliumin vastaan ja Jeesuksen seuraajat saivat kokea, että Jumalan Henki todellakin asui heissä ja toimi heidän keskellään.

Tehtävä oli yhteinen – ei vain Pietarin tai Johanneksen. Ei edes niiden kahdentoista tehtävä, vaan se oli koko alkuseurakunnan tehtävä. Yhteisenä tehtävänä se oli mahdollinen toteutua. Kun evankeliumi valtasi uusia ihmissydämiä, niin se takasi sen, ettei evankeliumin voittokulkua enää pysäyttänyt mikään. Tehtävä oli mahdollinen ja se oli jaettuna satojen ja tuhansien Herran omien sydämiin. Ja tuo Jeesuksen antama yhteinen tehtävä on säilynyt vuosisadat ja vuosituhannet – niin myös meille.