Vastaako Jumala rukouksiin?

Monesti annetaan hengellisissä tilaisuuksissa käsitys, että Jumala vastaa rukouksiin kuin apteekin hyllyltä. Ikään kuin Jumala olisi meidän käskettävissä tai ohjailtavissa.

Useat Raamatun henkilöt kokivat suuria koettelemuksia ja vaikeuksia. He rukoilivat ja huusivat Herran puoleen, mutta heistä tuntui, ettei Jumala kuule tai vastaa. 

Habakuk 1:1 sanoo: ”Kuinka kauan Herra minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule; parkua sinulle ja sinä et auta?”  Puolestaan Jesaja 40:27 sanoo: ”Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä”.

Psalmissa 44:24-27 lukee: ”Herää, miksi nukut Herra ! Nouse, älä iäksi hylkää. Miksi peität kasvosi. unohdat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme. Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme on painunut maahan. Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.”

Elämäämme voi mahtua kristittyinä niin kipeitä kokemuksia, että sanat loppuvat kesken niitä ajatel- lessamme. Yksi yhteinen tunne yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat joskus jopa ylivoimaisten vaikeuksien ja koettelemusten eteen: ”Miksi Jumala et välitä etkä puutu asioihin?”

Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala tarkkaa elä-määmme joka päivä. Jeesus ilmoittaa meille Jumalan, joka on laskenut kaikki hiustemme lukumäärän ja Psalmit puolestaan lupaavat, että Jumala korjaa jopa kyyneleemme talteen. Jokainen vuodattamamme kyynel on mennyt Jumalan sydämen läpi. Hän tuntee tuskaa kanssamme.

Miksi Jumala vaikenee? Usein Jumala viivyttää vastaus-ta, jolloin tuntuu, että Jumala vaikenee ja on hiljaa. Rukouksiin vastaamisen viipymisellä tai sillä, ettei vastausta tulekaan niin kuin toivomme, on kuitenkin se tarkoitus, että Jumala haluaa muuttaa meitä. Monille kristityille rukous on heidän ongelmiensa ratkaisemisen väline. Jumalalle se on sitä vastoin väline meidän elämämme muuttamiseksi.

Jumala tarkoittaa vastatessaan rukouksiin meidän parastamme, vaikka se joskus merkitsee kipua ja kärsimystä. Ahdistuneena ja tuskaisena voi olla vaikea edes kuulla, mitä Jumala haluaa puhua. Monesti Jumalan mahdollisuudet alkavat silloin, kun meidän loppuvat. Jesaja lupaa, että Herra vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 30:18). Kuitenkaan Jumala ei ole luvannut meille sellaista jatkuvaa varjelusta, ettei meille koskaan tapahdu mitään ikävää tai pahaa.

Jumala kuulee rukouksemme. Raamattu lupaa Jes. 30:19: ”Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.” Jesaja 66:2 lausuu: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” 

Jos vastaus kuitenkin viipyy, Jumala on kuitenkin ottanut rukouksemme käsittelyynsä. Job. 35:14 (käännös 1992): ”Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.”

Rukoukseen ja rukousvastauksiin on Raamatussa kaksi keskeistä linjaa: Saatte kaiken, mitä rukoilette ja Jumala antaa tahtonsa mukaan. Tätä Jumalan lupausten ja tahdon välistä yhteensovittamista joutuu jokainen rukoilija kokemaan. Jeesus itsekin rukoili Getsemanessa, että Jumala ottaisi pois sen tuskan, joka hänellä oli. Jeesus kuitenkin rukoili Isän tahdon toteutumista. Hän ei olisi tahtonut ristiä, mutta suostui siihen, kun Jumala ei antanut hänelle toisenlaista vastausta. 

Rukoukseen vastaaminen voi estyä meistä riippuvista syistä. Pyydämme asioita vääristä motiiveista, Jaak. 4:3 ”Te anotte, mutta ette saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne kaiken himoissanne.” Meidän tulee ensin ojentaa elämämme Jumalan tahdon mukaan, että hän kuulisi. Jes. 59:1-2 sanoo: ”Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan, vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.” Rukouksemme voi epäonnistua siksi, että haudomme väärää mieltä toista kohtaan. ”Pankaa siis pois kaikki pahuus, kaikki vilppi, teeskentely ja ulkokultaisuus ja kateus ja panettelu.”  1. Piet. 2:1. 

Rukouksessa kaikkein vaikeinta voi olla suostuminen Jumalan aikatauluun tai siihen, ettei Jumala anna sitä, mitä olemme pyytäneet. Jumala ei ole haluton anta-maan, vaan esteenä voi olla, ettemme ole vielä valmiita vastaanottamaan sitä rukousvastausta, jonka Jumala tahtoo antaa ja joka on kaikkein paras. Room. 8:28 sanoo: ”Mutta me tiedämme, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsuttu.”

Jumala on kaikkivaltias ja tietää, mikä on meidän par-haaksi; silloinkin, kun Jumala ei vastaa rukouksiimme tai vastaus viipyy. Useimmiten Jumala ei vastaa heti, vaan me joudumme odottamaan. Kokemamme vaikeudet ja koettelemukset Jumala on joko sallinut tai antanut meidän elämäämme. Rukouksessa onkin paljolti kyse siitä, panemmeko luottamuksemme Jumalaan, tulee vastaus tai ei.

Tanskalainen pappi Leif Andersen on kirjoittanut lukemisen arvoiset kirjat rukouksesta: ”Miksi nukut Herra?”, ”Kun Jumala vaikenee” ja ”Rukoilinko riittävästi”. Kirjoissaan Andersen pohtii sitä, miten Jumala vastaa rukouksiin sekä kärsimyksen ja Jumalan suhdetta. 

Jeesus on Jumalan ääni kaiken kärsimyksen keskellä. Jumalan oma Poika näyttää meille Jumalan – rakkauden kautta, siinä, että hän oli valmis kärsimään. Myötätunnon ja kyyneleiden kautta, rakastavien tekojen ja huolenpidon kautta hän näyttää meille Jumalan. Jes. 53:3: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät; halveksittu, jota emme minään pitäneet.