Vartijat rajoilla

Meitä lähti matkaan 20 henkilöä ja ajoimme motareilla koko itärajan aivan etelästä ylös Inariin saakka. Rukoilimme jokaisella rajanylityspaikalla Elävää Jumalaa, että hän varjelisi vielä maamme ja rajamme. Maamme itäisimmässä pisteessä rukoustamme kiikaroitiin Venäjän puolelta hyvin uteliaana. Reissussa olimme viikon ajan. Kilometrejä kertyi yhteensä 3550 km. 

Saimme rukoilla rajavartioiden puolesta ja ihmissydämet olivat kaikkialla valmiita ottamaan evankeliumin vastaan. Nyt olisi Suomen aika, kun vain olisi lähtijöitä. 

Totesimme, että rajalla on vartijat kyllä paikallaan. Tämä puhuttelee myös meitä, olemmeko me vartioina omalla paikallamme puolustamassa Jumalan valtakunnan rajoja niin omassa sydemessämme kuin yhteiskunnassa. Rukousvartio, niin maamme rajoilla kun Jumalan valtakunnassa, on etulinjassa olemista. Heikkokin rukous rekisteröidään valtaistuimen edessä. Siksi rukousta kannattaa harjoittaa. 

Seurakunnan puurtajat

Olen iloinnut seurakuntamme naisenergiasta. Me miehet jäämme kyllä toiseksi siinä ahkeruudessa ja antautuneessa palvelussa mitä seurakuntamme naiset päivittäin tekevät. Lähetystori, Hyväkello ja Lähetyskoti ei kertakaikkiaan pärjää ilman heitä. Toivottavaa olisi että myös nuoremmasta väestä entistä enemmän nousisi kokosydämisiä palvelijoita jotka ovat uskollisia vaikka pienelläkin osin jossakin tehtävässä. Palkka ei tule siitä paljonko kerkeää, vaan uskollisuuden mukaan. Pienikin apu on tärkeää ja helpottaa muiden työpaineita. Olenkin sanonut kun olen seurannut näitä naisia, että ”Jumala on heille paljon velkaa kirkkaudessa”. Palkkapäivä yllättää se on varma.

Siunattua kesää kaikilla puurtajille, -kesälläkin tapahtuu. 

Reijo Ruotsalainen

​