Pirtin lattialla poikien painiessa isä saattaisi leikillään todeta, että nyt nähdään, kumpi on vahvempi, Usko vai Toivo. Itse luulen, että se hiukan vaihtelee. Enkä tarkoita nyt edellä mainittuja poikia, vaan elämää yleensä. 

Koen, että Toivo on se, joka kantaa. On aikoja, jolloin tarvitaan vahvaa Toivoa. Kun elämä heittelee ja tuntuu tarjoavan vain huonoja mahdollisuuksia, silloin tarvitaan Toivoa. Ihan kuten Jeesus lupasi, Hän tuli antamaan meille tulevaisuuden ja Toivon. Ajattelen, että juuri tulevaisuus ja Toivo liittyvät yhteen. Toivo on jotain, joka lupaa meille, että edessä on parempaa.

Olisiko Usko kuitenkin vielä Toivoakin vahvempi? Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo Raamattu kansalle -käännöksessä, että ” Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy”. Jos minulta kysytään, voin ihan avoimesti tunnustaa, etten ole koskaan nähnyt konkreettisesti Jeesusta, Jumalaa tai Pyhää Henkeä. Mutta Usko saa minut näkemään heidän vaikutuksensa. Usko saa minut varmaksi siitä, että Jeesus on, vaikka en omilla silmilläni näkisi. 

Kun oikein ajattelen, niin huomaan, että Usko antaa minulle Toivoa. 

Usko ja Toivo, eivät aina niin vahvoja mutta tärkeitä kyllä.

Jarkko