Sovinnon suuri päivä meille on koittanut
Sovinnon suuri päivä, meille on koittanut.”
Näillä sanoilla alkaa vanha tuttu hengellinen laulu, joka tuo mieliinpainuvalla tavalla esiin kristinuskon keskeisiä vertauskuvia. Sovinto sana sisältää voimakkaan ja positiivisen latauksen, mutta toisaalta sen taakse kätkeytyy myös eilisen varjo.
Rami Kaakinen
nuorisopastori
Ilman aiempaa ristiriitaa ei sovinnon tekemiselle ole tarvetta. Aadamin ja Eevan syntiinlankeemus paratiisissa rikkoi yhteyden Jumalan ja ihmiskunnan välillä (1.Moos.3). Jumala teki kuitenkin liiton Israelin kansan kanssa tietyillä sovinnon ehdoilla. Edellä mainitussa laulussa viitataan selvästikin vuoden tärkeimpään päivään vanhan liiton aikana, eli suureen sovituspäivään. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi sai mennä temppelin kaikkein pyhimpään uhraamaan virheettömän veriuhrin koko kansan syntien tähden. Näin ylimmäinen pappi toimi sovinnon välittäjänä kansan ja Jumalan välillä (3.Moos.16).
Vanhan liiton uhripalvelus ja suuri sovituspäivä oli heijastetta ja esikuvaa siitä, mitä Jeesus teki Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jeesus on samaan aikaan täydellinen sovinnon uhri sekä lopullinen ylipappi. Hänen kauttaan meillä ihmisillä on aina pääsy Jumalan yhteyteen. Paavali kirjoittaa Korinttilaisille tämän sovinnon suuren päivän vaikutuksista: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2.Kor.5:17-21)
Uskon kautta ja Jeesuksen ansiosta olemme siis päässeet sovintoon Jumalan kanssa. Samalla olemme saaneet arvokkaan viran. Meistä on tullut uuden liiton pappeja ja sovinnon lähettiläitä. Kallisarvoinen tehtävämme on levittää Kristuksen sanomaa, sovituksen ja sovinnon viestiä maailmaan. Jotta voisimme seurakuntana ja yksilöuskovina olla käyttökelpoisia ja uskottavia tällä asialla, tulisi meidän elää sovinnon tilassa keskenämmekin. Haluankin kannustaa meistä jokaista sopimaan, jos on sovittavaa sekä siunaamaan, rohkaisemaan ja kantamaan esirukouksissa toinen toisiamme. Meidän, jotka olemme saaneet osaksemme armon ja anteeksiannon, tulisi päivittäin valita armon ja anteeksiannon tie myös omissa ihmissuhteissamme. Näin voimme elää sovinnon suurta päivää todeksi seurakuntamme arjessa ja saamme nähdä sen mukanaan tuoman siunauksen ympärillämme.
Rami Kaakinen