Kerrotaan, että lauluntekijä Lina Sundell kirjoitti kyseisen laulun alle kaksikymmenvuotiaana kotipihalla kasvavan vanhan saarnipuun oksalla istuen. Puun oksistossa olevassa lempipaikassaan nuori lyyrikko pohdiskeli elämää, lintujen laulaessa ympärillä, lempeiden auringon säteiden hyväilyn vaihtuessa iltataivaalle syttyvien tähtien tuikkeeseen.

Tänä keväänä elämämme ja ympärillämme oleva maailma muuttui kertaheitolla. Olemisestamme ja liikkumisestamme tuli rajoitettua. Epävarmuus nykyisestä ja tulevasta varjostaa nyt niin yksilöitä kuin yhteiskuntaakin. Koronakriisin vaikutukset saattavat ulottua sekä terveytemme että taloutemmekin alueelle. Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat joka tapauksessa menneet uusiksi niin yleisellä kuin yksityiselläkin tasolla. Oksat, joilla istuimme voivatkin tuntua tällä hetkellä heikoilta. 

Eräässä oman elämäni pahimmassa kriisinajassa kuuntelin uudestaan ja uudestaan Juha Tapion laulua, jonka kertosäkeistön sanat lohduttivat ja ikään kuin avasivat Jumalan turvallisen sylin murtuneelle sielulle. ”Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi, ja tulee nimenäsi olemaan.” 

Uskovina olemmekin etuoikeutettuja saadessamme olla Jumalan lapsia ja Hänen varjeluksensa alaisia. Vaikka kohtaamme vaikeuksia ja saatamme joutua elämään läpi ahdistuksen aikoja, voimme aina luottaa ja turvautua Jumalaan. Erityisesti kriisien keskellä Jumala tahtoo olla lähellä niitä, jotka Hänen puoleensa kääntyvät. Sota-aikana Suomen kansa lauloi reformaattori Martti Lutherin sanoin: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan.” Noina inhimillisesti ajatellen epätoivottuina aikoina monet käänsivät elämänsä kurssin ja ankkuroivat toivonsa ikiaikaiseen Jumalaan. Näin ajallinen koettelemus kääntyikin iankaikkiseksi siunaukseksi.

Lauluntekijä, paimen, sotapäällikkö ja kuningas Daavid kirjoitti ahdistettuna turvapaikassaan Adullamin luolassa laulun, joka on saanut olla rohkaisemassa niin sillä hetkellä ympärille kerääntynyttä ahdingossa olevaa väkeä kuin myös yhä uusia sukupolvia aina tähän päivään saakka. ”Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet” (Ps.142:6-8). 

Daavidin ja näiden myöhäisempien lauluntekijöiden tavoin saamme olosuhteista riippumatta levätä sen tietoisuuden varassa, että Jumala on kaiken yläpuolella. Hänellä on tilanne kontrollissa ja Hänen lähellään olemme parhaassa turvassa.  Tästä asemasta käsin voimme olla välittämässä Jumalan rakkautta, läsnäoloa ja turvallisuutta ympärillämme olevien ihmisten elämään. Tämä ja tuleva aika voi olla Jumalan näkökulmasta mahdollisuus, jossa me saamme toimia välikappaleina ja olla esimerkillämme ohjaamassa muita Taivaan Isän rakastavaan ja turvalliseen syliin. ”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.” 

Siunattua kevättä! Rami