Mietteitä kuuliaisuudesta ja ensirakkaudesta

Meillä syntyy ensin uskon kuuliaisuus Raamatun sanaa kohtaan, kun se on tehnyt tehtävänsä, eli olemme tulleet uskoon. Sen jälkeen Jumala opettaa meitä ja kutsuu kuuliaisuuteen, joka tulee uskosta Häneen, Jeesukseen, jonka Pyhä Henki vaikuttaa.

Alpo Huhtala
Vanhin

Raamattu puhuu ensimmäisestä rakkaudesta muutamissa paikoissa siten, että olemmeko hyljänneet ensirakkauden. Olemmeko eksyneet tai jättäneet jotain tekemättä?

Ensirakkaudesta puhutaan mm. Ilm. 2:4 jossa sanotaan, että Efesolaiset olivat hyljänneet ensirakkauden. Mikä Efesossa oli sellaista, että noin voidaan sanoa? Siitä voi saada jotain selvyyttä Ef. 4:17–24.

Mitä ensirakkaus sitten oikein on? Siitä puhutaan harvoin tarkemmin. Minä olen tullut siihen päätelmään, että ensirakkaus on myös kuuliaisuuden tekoja. Joskus se on myös tunnetta. Kysymme rukouksessa, mitä Jeesus ja Pyhä Henki haluaa meidän tekevän toisille tai seurakunnan parhaaksi. 

Mistä tiedämme, että olemme Hänessä? Jumalan sanasta. Luen sanaa ja sana vaikuttaa minussa tahtoa ja tekemistä. Uusi Testamentti ei puhu vain kuuliaisuudesta Jumalan sanalle, vaan sana myös vaikuttaa meissä kuuliaisuutta sen tähden, että olemme Hänessä.

Emme tietenkään tule täydelliseksi ja monesti teen sellaista mikä ei minulle kuulu, eli sekaannunko minulle kuulumattomaan tekemiseen.  Meille voi kertyä myös sellaista tehtävää, joka ei ole meidän ja se saattaa aiheuttaa meissä väsymystä. Kysytään rukouksessa Herran apua, hän pystyy johtamaan meitä oikealle tielle nimensä tähden.

Ps. 27:7-14 ”Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle. Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden. Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.”

Kuuliaisuus Jumalalle syntyy vasta sen jälkeen, kun olemme tulleet tuntemaan hänet eli tulleet uskoon. Hän vaikuttaa sitten sanansa ja Pyhän Hengen kautta meille tietä ja niitä tekoja, joihin hän valmistaa meitä. 

Room. 6:22 ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä”.

Kyllähän elämässä tulee vastaa tilanteita, jossa emme ole kuulaisia, mutta uskonelämän ei tule kaatua sellaiseen. Kun tiedostamme virheemme ja sitten rukouksessa pyydämme Jeesukselta anteeksi ja käännymme uudelleen hänen puoleensa, hän antaa uutta voimaa ja uusia tehtäviä.

Kun kuljen rukoillen ja vaellan Hänessä, silloin eteen tulee asioita, jotka sopivat meidän elämäämme sitä enempää suunnittelematta ja hakematta. Johdatus toimii.