Luodinreikiä
Meidän perheen lähetystyösuunnitelmat etenevät pikkuhiljaa. Matkan varrella on näyttänyt siltä, että kunhan tuon mäen päälle kipuamme, niin sitten on valoisampaa. Mutta aina on tullut uusi mäki toisensa perään. Uskomme ja luotamme Jumalaan, että Hän on voimallinen viemään asiat siihen pisteeseen, että pääsemme sen viimeisenkin rinteen ylös ja lähtö Thaimaahan on edessä.
Puurulat
Lähetit
Viime aikoina on tullut paljon pohdittua sitä, millaista hintaa Jeesuksen seuraamisesta voi joutua maksamaan. Pastorituttavani Pakistanista otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kertoi, mitä oli tapahtunut edellisenä sunnuntaina. Ihmiset olivat olleet kirkossa jumalanpalveluksessa, kun kirkkoon oli hyökätty häiritsemään ylistyshetkeä, mutta he olivat jatkaneet ylistystä häiriköinnistä huolimatta. Tämän jälkeen hyökkääjät olivat avanneet tulen ja menneet ampumaan kohti ihmisten koteja. Joitakin ihmisiä oli myös loukkaantunut.
Tässä samaisessa viestissä missä ystäväni oli juuri kertonut tästä hyökkäyksestä, hän kertoi tulevasta seminaarista, jonka aiheena on evankeliointi ja tulevaisuuden haasteet. Hän pyysi rukousta molempien asioiden puolesta.
Tämä viesti pysäytti kovasti. Miten itse toimisimme, jos seurakuntaamme hyökättäisiin? Olisimmeko senkin jälkeen innolla suunnittelemassa evankeliointiseminaaria? Täytyy vain ihmetellä heidän uskon ja luottamuksen määrää. Heidän ainoa turva on iankaikkinen Jumala ja heillä on kirkkaana mielessä ilosanoman julistaminen. Oli sen hinta sitten mikä tahansa. Me voimme varmasti olla rukoilemassa heidän puolestaan, se on se mitä me voimme tehdä. Ja samalla voimme kiittää Jumalaa siitä, että voimme Suomessa kokoontua seurakuntaan ilman pelkoa tai vaaraa.
Siunauksin, Puurulat