Kuulin hinenon tarinan rukouksesta

Kun me pyydämme esirukousta, kiitämme rukoilijaa, jos hän muistaisi asiaamme. Kaverini tapasi erään ystävän ja pyysi häneltä esirukousta asiansa puolesta. Ystävä antoi hienon vastuksen ja kiitoksen kaverilleni, se meni näin.  ”Kiitos että näit minut arvolliseksi ja luotit minuun, että voin kantaa kuormaasi ja rukoilla puolestasi.” 

Tämä oli hieno lausahdus ja kuvastaa sitä syvyyttä, jolla meidän tulisi suhtautua esirukouksiin ja niiden pyytäjiin. Esirukoukset tuodaan todellisessa tarpeessa Jumalalle tiettäväksi. Valitettavan usein vain suhtaudumme esirukouspyyntöihin hyvin kevyesti. Heitämme toteamuksen pyytäjälle, että muistan rukoilla, mutta unohdamme saman tien. Siksi onkin hyvä sanoa, että rukoilen jos Jumala muistuttaa asiasta. Tai sitten otat pyynnön todesta ja teet niin kuin olet luvannut – oikeasti. 

Esirukouksen pyytäminen omasta tai muiden puolesta on raamatullista ja Jumalan mielen mukaista. Voimme muistaa esirukoillen pimeydessä eläviä sukulaisiamme, omaisiamme, vaikka päivittäin. Jeesus rukoilee alati meidänkin puolestamme. Kyllä meillä voisi olla lyhyt hetki todellisen rukoukseen Jumalallemme joka päivä. 

Seurakunta on rukouksen paikka. Itse joudun tekemään parannusta, että monitouhuisena jää rukouskokouksissa käyminen vähemmälle. Se olisi kyllä parannuksen paikka. Korona tietenkin rajoittaa, mutta jotka vain voivat tulla, niin seurakunta rukoilee joka keskiviikko klo 19.00. Tule rukoilemaan omien asioiden puolesta, tai tuo esirukouksin ystäviäsi Jumalan eteen. Yksinkin voi rukoilla, mutta yhdessä voi kokea myös Jumalan voimaa. 

Joskus rukousvastaukset saattavat kestää, mutta yksi asia on varma. Kun pyhä rukoilee hengessä ja totuudessa, Jumalamme kuulee! Esirukoilija, älä anna periksi!

Reijo Ruotsalainen

​