Satunnainen matkaaja kiinnittää nopeasti Thaimaassa huomionsa siihen, että täällä on henkinen maailma vahvasti läsnä. Jokaisen kodin pihanurkkaan on pystytetty kotialttarit henkien lepyttämiseksi. Heille tuodaan Coca Colaa ja hedelmiä uhriksi. Toki thaimaalaiset itsekin ymmärtävät, että se on symbolista, eikä henget niitä ruokia ja juomia nauti. Joka risteyksessä on isoja temppeleitä. Henkien pelossa näissä rituaalit toistuvat koko ajan. En tiedä onko se jumalanpelkoa vai henkien? Eräs suomalainen kysyi minulta, meneekö nämä helvettiin, vaikka ovat näin hartaita uskonnossaan? Kerroin, että riippumatta uskonnoista, kaikki ihmiset menevät helvettiin, myös osa kristityistä. On olemassa vain yksi tie taivaaseen, ja se on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Uskonnot eivät vie taivaaseen. Jeesus vie.

Ehkä mekin voisimme ottaa oppia joiltakin osin näistä thaimaalaisista. Pystyttää kotialttari Elävälle Jumalalle, jossa voimme seurustella hänen kanssaan, ja mikä parasta antaa koko elämämme eläväksi uhriksi hänelle, niin kuin Jumalan sana meitä kehottaa. Jeesus antoi oman henkensä meidän syntiemme sovitukseksi, ettei meidän tarvitse joka päivä tuoda lahjoja alttarille. Mutta yksi uhri meidän on hyvä tuoda, se on Kiitosuhri pelastuksesta. Kunnia olkoon Jeesukselle, joka kertakaikkisella uhrilla avasi meille tien todelliseen Jumalan yhteyteen. Kenelläkään, joka on Jeesuksen oma, ei ole kadotustuomiota.

On siis hyvä muistaa, kun Thaimaassa vierailee, että Jumala ei asu käsintehdyissä temppeleissä, vaikka niitä siellä paljon onkin. Jumala asuu nöyrässä hänelle antautuneessa sydämessä.

Reijo Ruotsalainen