Uusi vuosi lähti minun ja Annen osalta liikkeelle erilailla, mitä olimme vielä jokin aika sitten ajatelleet. Otimme uuden vuoden vastaan Suomeen verrattuna 8 tuntia aikaisemmin. Olimme välietapilla, Australian Brisbanessa matkalla Papua-Uuteen-Guineaan. Australiasta jatkoimme matkaa PNG:lle, Mendin kaupunkiin eteläiselle ylängölle. Oli suorastaan hämmentävää, miten lämpimästi paikallisen helluntaiseurakunnan väki toivotti meidät, tervetulleiksi. Mendissä Jorma ja Eila Finnilä pitivät meidät kiireisinä koko kaksi viikkoa, jotka siellä vietimme, joten aika meni nopeasti. Heti toisena päivänä vierailin Kokkolassakin Jorman mukana olleen pastori Samuelin kotikylässä Meleksessä. Vierailu oli mielenkiintoinen. Tietä kylään ei mennyt, joten jo sinne pääseminen edellytti noin kolmen tunnin matkustamista, josta reilu 2 tuntia kävelyä kukkuloiden rinteillä. Kylään on jokin aika sitten valmistunut rukoushuone, jossa pidetyssä jumalanpalveluksessa sain olla mukana. Ihmisillä tuntui olevan kova kaipuu Jumalan puoleen. Tuossakin kokouksessa useita henkilöitä halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Lämmin vastaanotto, ja se kuinka sai nähdä ihmisten lähtevän taivastielle, oli liikuttavaa. Mieleen tuli kiitollisena ajatus siitä, kuinka vaivannäkö evankeliumin eteen kannattaa. Ensimmäisellä viikolla olimme mukana alueen helluntaiseurakuntien vuotuisessa konferenssissa, joka keräsi laajalta alueelta yhteen tuhansia ihmisiä. Oli mielenkiintoista tutustua ja keskustella eri alueilta tulevien vastuunkantajien kanssa. Minulle oli suunniteltu paljon vastuita koko ajalle. Konferenssissa sain pitää kaksi raamattutuntia ja yhden puheen iltakokouksessa. Lisäksi saarnasin vielä paikallisessa helluntaiseurakunnassa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Puhevastuiden välissä ja niiden jälkeen tein sähköasennuksia, korjasin autoa yms. Lähetysaseman sähköt olivat osin huonossa kunnossa, joten korjasin puutteita ja tein joitakin parannuksia kytkentöihin. Ehdimme jonkin verran tutustua myös lähikyliin ja alueeseen yleensä. Tiestön huonokuntoisuus ja maaston vaikeakulkuisuus asettaa todella paljon rajoitteita liikkumiselle. Jo tästäkin syystä seurakuntia on oltava tiheästi, jotta kaikille mahdollistuisi omaan paikallisseurakuntaan kuuluminen. Jalan kuljettu kokousmatka kun ei voi olla kovin pitkä.
Yleisesti matkasta voisin todeta, että enpä ole moista ennen kokenut. Maa itsessään on vakavien haasteiden edessä. Työttömyys ja köyhyys yhdistettynä siihen, että kansa ei heimoajattelun takia ole kovinkaan yhtenäinen, saa aikaan ongelmia. Maassa esiintyy monenlaista rikollisuutta, korruptiota, huumeongelmaa sekä yleistä rauhattomuutta ja epävakautta. Käsite ”kristitty maa” sai taas yhden uuden määritelmän. Jos euroopan ja Suomen sanotaan olevan jälkikristillisiä alueita, on Papualla nähdäkseni haasteena saada seurakunta voimaantumaan niin, että evankeliumin sanoma ja sen aikaan saama usko voisi laajemmin lävistää koko yhteiskunnan ja ajattelun. Kun yksilöt pelastuvat, he vaikuttavat myös yhteiskuntaan jossa elävät. Papualla ihmiset tuntuvat olevan avoimia evankeliumille. Tähän kaipuuseen pitäisi pystyä vastaamaan. Raamattukoulutukselle olisi kova tarve. Täytyisi voida varustaa pastoreita, evankelistoja ja opettajia. Tarvitaan vastuunkantajia, jotta seurakunnat voisivat täyttää tehtävänsä. Lisäksi lapsi- ja nuorisotyö, sekä lähetysnäyn vahvistaminen olisi todella tärkeää. Myöskään PNG:n seurakunnat eivät ole välttyneet uskovien erimielisyyksiltä. Oli kuitenkin hieno kuulla ja huomata, että uskovat tiedostavat kuinka tärkeää meidän evankelioimistehtävämme kannalta on että, ”he kaikki olisivat yhtä”. Näinhän Jeesus seuraajiensa puolesta rukoili. Sain jo Suomessa ollessani sydämelleni puhua yhteyden tärkeydestä, siitä kuinka me Jeesuksessa voimme olla yhtä.
Uskon, että niin kotimaassa kun ulkomaillakin, lähetyskäskyn toteuttamisen kannalta tämä on tärkeämpää kuin usein osaamme ajatellakaan. Joh 17:20-23 kertoo, kuinka meidän keskinäinen yhteytemme on avain siihen, että ihmiset voivat ymmärtää Jumalan rakkauden heitä kohtaan. ”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh 14:34,35). Tätä kirjoittaessa olemme jo koko perhe Keuruulla, jossa opiskelemme Annen kanssa Ison Kirjan lähetyslinjalla tämän vuoden. Jos saat sydämellesi rukoilla meidän puolesta, kiitos että teet sen. Jouni Tiala