Kevätä kohti- valoa kohden
Tätä kirjoittaessani olemme saaneet nauttia jo useamman päivän auringonpaisteesta päivän pidentyessä. Lumikinokset painuvat kasaan ja rännit tiputtavat vettä tasaisena virtana. Palasin juuri juoksulenkiltä ja ilmassa on selvästi kevään merkkejä, vaikka kevättalvi vasta menossa.
Marko Niemi
Vanhin
Aiemmin maata viljellessä usein tuli mietittyä, kun joutsenet tekivät lähtöään, että tulevathan ne sitten keväällä taas takaisin. Tietyllä tavalla se melkein riipaisi joskus. Tänään itse näin ensimmäisen joutsenen tälle keväälle.
”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?”
(Matteus 6:26)
Tässä ajassa meidän turvallisuudentunnettamme koetellaan ennennäkemättömällä tavalla. Tämä kaikki on haastanut meitä henkisesti mutta myös hengellisesti. Me saamme, tai pitäisikö paremminkin sanoa pitäisi kansakuntana kääntyä jälleen Luojamme puoleen. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon. Me saamme rohkeudella huokailla kevään merkkejä myös omaan arkeemme ja tähän seurakuntaperhe-elämään. Herra on antanut meille kerran ohjeen, että saamme nostaa päämme rohkeasti, vaikka perusturvallisuuden tunnettamme koetellaan. Hänen käsissään on meidän päivämme ja myös tieto siitä, missä ajassa me tällä hetkellä elämme isossa kuvassa.
Psalmien kirjassa on meille lohdun sanoja.
”Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan? Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. Kun minä ajattelen: ”Minun jalkani horjuu”, niin sinun armosi, Herra, minua tukee. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni.”
(Psalmi 94:16-19)
Jälleen menemme kohti pääsiäistä sen syvimpään merkitykseen keskittyen – meillä on edelleen siihen oikeus.