Tämä on toki aika luonnollinen lähestymistapa epävarman ajan keskellä – on vaikea suunnitella tulevaa. Jäin kuitenkin hetkeksi pohtimaan ihmistenvälistä viestintää ja sen sävyjä. Siinäkin usein parasta on lähteä itsestä liikkeelle. Miten minä itse viestin?

Huomasin sen, että aiemmin puheeni oli enemmän mahdollisuuslähtöistä (uusi sana!). Suunnittelin ja visioin tulevaa ilman rajoituksia heittäen hankkeeni Herran haltuun – Jos Herra suo!

Nyt omissa puheissani – ja aika monen muunkin – Herran tilalle oli tullut ”rajoitukset” tai ”korona”. Aika usein pohtiessani tulevaa, lisäsin tuumailuihini lauseen ”Jos rajoitukset sallivat”.

Huomasin, että ainakin itseäni nykyinen ajattelu- ja puhetapani tietyllä tapaa ahdisti. Sinällään se oli hyvä asia, koska se muistutti minua siitä, että rajoitukset nousivat mielessäni helposti elämää ohjaavaksi tekijäksi, ja tavallaan unohdin, että Jumala on kuitenkin kaiken yläpuolella. 

Mikä mahtava muistutus ja vapaus rajoitusten yllä! Jumala on tässäkin ajassa ja hetkessä kapellimestarina. Hän tietää, näkee, kuulee ja tuntee jokaisen hetken. Eivät ne ole häneltä salassa. Jumalalla ei ole epävarmoja aikoja tai rajoitteita. Aika on hänen käsissään. Saan siis turvallisesti tänäänkin jatkaa elämääni ja jättää huomiseni, tulevaisuuteni ja suunnitelmani hänelle: Jos Herra suo.                                                  Maarika