Kerroimme hänelle, että isällä on uusi reitti. Hetken mietittyään hän lähti iloisena astelemaan isän vierellä ja tokaisi mennessään “Isillä on homma hanskassa!”

Pienellä miehellä ei ollut aavistustakaan reittivalinnasta, joka isällä oli. Hän kuitenkin tiesi täysin varmasti, että tuolla reitillä ei hänellä olisi mitään hätää, kun isä oli mukana. Välillä hän matkan edetessä istahti mättäälle lepäämään, mutta jatkoi taas matkaa isän perässä. Vetisen puron kohdatessa isä nosti pienen kulkijan puron yli. Pienen pojan luottamus isään oli järkkymätön. Hän tiesi, että isä kyllä vaikka kantaisi kotiin, jos hän ei jaksaisi.

Tuon parivaljakon matkaa seuratessa mietin Taivaan Isää ja meitä, Hänen lapsiaan. Välillä elämämme tuntuu olevan täysin hukassa tai tie menee ei-toivottuun suuntaan. Emme näe eteenpäin tai tie on ennestään täysin tuntematon. Vie se sitten kivikkoista polkua, avaraa pellonlaitaa tai hyvin tallattua polkua pitkin…saamme luottaa Jumalan johdatukseen. Tämänkin uuden vuoden alussa voimme laittaa turvamme iankaikkisiin käsiin.

Tuona ihanana sunnuntaiaamuna isä ohjasi pienen pojan omaan kotiin metsäreissun päätteeksi. Samoin eräänä päivänä meidän oma Taivaallinen Isämme tulee noutamaan omansa ja ohjaa meidät iankaikkiseen kotiin. Siihen asti saamme luottaa järkkymättä: “Isillä on homma hanskassa!”

Hanna Aarnio
Jäsen