Hyljeksitty

Meilläkin sairastettiin korona. Tuona sairastamisen aikana otimme karanteenin tosissamme, kuten kuuluikin. Vietimme ajan kotona omissa oloissamme.

Hanna Aarnio
Srk .jäsen

Ystävät ja perhe pitivät meistä huolta ja toivat ruokaa ovelle. Ovella käydessään he jättivät ostoskassin portaille ja ottivat monta askelta taaksepäin, jotta tauti ei tarttuisi. Hyvä niin. Mutta siinä matkan päästä huudellessamme, ensimmäistä kertaa koin olevani kuin ruttotautinen. Minua kartettiin. Minun lähelleni ei haluttu tulla. Kyllä…olin sairas, joten niinhän sen kuului olla. Mutta kuinka moni ihminen kokee olevansa ruttotautinen, vaikkei mitään tautia olisikaan.

Kuinka monta ihmistä meidän ympärillämme onkaan, joita me tai joku muu karttaa. Ehkä sairauden, ulkonäön, luonteen tai jonkun muun takia. Se pieni tunne, jonka koin tuossa oven raossa, raastoi sisältä. Se sattui, vaikka tiesin syyn ja tiesin sen olevan vain ohimenevää. Mutta kuinka kipeältä se mahtaakaan tuntua sellaisesta, joka on hyljeksitty, monesti jopa ilman selkeää syytä. Kuinka raastavaa varmasti onkaan olla hyljeksitty ja tuomittu olemaan muista erossa. Onko sinulla tai minulla joku, jota kartamme tai välttelemme. Tai tiedämmekö jonkun, jota joku muu välttelee. Jeesus oli syntisten, raajarikkojen ja hyljeksittyjen ystävä. Olisiko meidänkin syytä nähdä ne ihmiset, ja olla heille ystävänä?

Hanna