Elämänyhteyttä arjessa

Tässä meille tutussa jakeessa on sanottu olennaisin siitä, miten uskon näkyminen voi mahdollistua meidän arjessamme. Jeesuksen seuraajina meidät kaikki on kutsuttu antamaan itsemme kokonaan Jumalalle, vaikka samalla tiedostammekin, että tämä ajattelutapa ei sovi ”luonnolliselle ihmiselle”. Uskonelämämme ei saa, eikä tule olla uskonnon harjoittamista, vaan tasapainoista elämänyhteyttä Jumalaan. Juuri siksi se tulee näkyviin kaikissa arjen elämäntilanteissamme – tai ainakin sen tulisi näkyä. Kristittyinä meidän tulisikin elää siinä tietoisuudessa, että olemme aina Jumalan kasvojen edessä, työpaikalla, kotona ja harrastuksissamme – niin sanomisissamme kuin tekemisissämme. Paavali kutsuukin meidän koko elämäämme Jumalan palvelemiseksi.

Elävä ja aktiivinen                                                                                                                           
Jumalan palvelemisessa ”elävä” sisältää ajatuksen mm. aktiivisuudesta, uuden löytämisestä ja uusien keinojen löytämistä palvella Jumalaa arjessa. Kun muutaman kuukauden päästä näemme jälleen auringon voimasta luonnon heräävän väistyvän talven jäljiltä, voimme todella puhua aktiivisuudesta. Meissä oleva uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa on myös kutsuttu eläväksi ja uudistuvaksi. Jakeen sanat ”pyhä” ja ”Jumalalle otollinen” muistuttavat meitä, että olemme Jumalalle erotettuja.

Tätä kaikkea Paavali kutsuu meidän järjelliseksi, loogiseksi jumalanpalvelukseksemme. Näiden edellä mainittujen kehotusten tarkoituksena on, että meidän koko elämämme palvelisi Jumalaa. Vain tällä tavoin voimme olla ihmisten keskellä, todistukseksi Jumalan rakkaudesta ja muuttavasta voimasta. Juuri tätä aikamme ihmiset tarvitsevat – aito ja elävä ns. ”viides evankeliumi” heidän luettavakseen.

Rakkaudesta Jeesukseen                                                                                                                                                              
Mitä näistä kehotuksista sinun ja minun tulisi ajatella? Koemmeko ne meitä ahdistavina? Entä jos emme kykenekään tällaiseen, niin mitä sitten? Tärkeää meille on muistaa Paavalin motiivi. Miksi hän kehottaa kirjeessään Rooman kristittyjä ja meitäkin tähän kaikkeen?

Rooman kristityt olivat saaneet vastaanottaa uuden elämän Kristuksessa. Heille Jeesus Kristus oli elämä. Heidän sydämensä oli kiinnittynyt Häneen. Hän oli rakkaampi kuin mikään muu maan päällä. He eivät tahtoneet murehduttaa rakastavan Mestarinsa mieltä. He eivät tahtoneet kadottaa yhteyttä Häneen. Siksi näitä kehotuksia tarvittiin. Ne auttoivat heitä pysymään tuoreessa yhteydessä Jeesukseen. Paavalin antamat kehotukset eivät olleet millään muotoa raskaita taakkoja, vaan jotain sellaista, jota tehtiin mielellään sydämen halusta.

”Vanhalle luonnollemme”, nämä kehotukset tuntuvat vaikeilta vastaanottaa. Sen suurin halu ei millään muotoa ole toteuttaa Jeesuksen tahtoa, vaan elää oman tahdon tietä. Se ei kykene mitenkään suorittamaan tätä uhripalvelusta Jumalallemme. 

Mutta kaikessa tässä me emme ole suinkaan yksin. Pyhän Hengen avulla me kaikki olemme Jeesuksen todistajia elämässämme (Apt.1:8). Jeesuksen antama ihana lupaus Pyhästä Hengestä on totta ja voimassa kohdallamme vielä tänäänkin. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (Joh.14:16-17). 

Sinua siunaten, Timo