Jostain syystä opetuslapset näkivät lapset sellaisina, joita ei tarvinnut huomioida. Syynä oli ehkä asenne, kulttuuri tai ajan tapa. Merkillepantavaa on kuitenkin se, miten Jeesus toimi ja opetti tuossa tilanteessa. Kun mietimme omaa seurakuntakulttuuriamme ja käytäntöjämme, mitä tämä tarkoittaa meille?

Jeesuksen kuulijakunta oli hänen maanpäällisen elämänsä aikana juuri siellä, missä hän itse milloinkin oli. Kulkiessaan Juudean alueella, Jeesus oli juuri vastannut häntä koettelemaan tulleiden fariseusten kysymyksiin. Ehkä opetuslasten mielestä olisi ollut parempi huolehtia asemasta silmäätekevien ja johtajien silmissä ja jatkaa keskustelua heidän kanssaan. Kuitenkin Jeesus tahtoi ottaa lapset luokseen.

Jeesus kohtasi niitä, jotka aidosti etsivät häntä. Uskonnollisten johtajien mielestä Jeesus oli aina väärässä seurassa, milloin syntisten, milloin veronkerääjien tai muiden heidän silmissään huonomaineisten ihmisten luona. Tässä Jeesus kohtasi lapset, vaikka tuon ajan yhteiskunnassa se tuskin nosti hänen statustaan.

Jaakob opettaa, kuinka Jeesuksen seuraajan ei tule katsoa henkilöön (Jaak. 2). Meidänkin ajassamme uskovien tulee kiinnittää erityistä huomioimista siihen, ettemme aliarvioi lasten tarvetta päästä kohtaamaan Jeesus. Iloitaan siitä, kun kuulemme heidän ääntänsä, näemme heidän liikkuvan ja välillä juoksevan sekä hyppivän keskellämme. 

On hienoa, että pyhäkoulut on taas saatu järjestymään. Samalla kun pidämme lapsia mukana kaikessa toiminnassa, he kuitenkin tarvitsevat myös juuri heille suunniteltua opetusta. Kiitos pyhiksen pitäjille panoksestanne tässä. Samalla me saamme koko seurakuntana siunata lapsia sanoin, teoin ja rukouksin. Saamme olla toivottamassa lapsia, lapsiperheitä ja nuoria, kuten tietenkin ihan jokaista ihmistä lämpimästi tervetulleeksi seurakuntaan. Se voi tarkoittaa erilaisia lauluja ja tilaisuuksia. Uskon, että 90-vuotisjuhlat opettivat meitä näkemään uusia toteutustapoja todella positiivisessa valossa.

Jos olemme jo saaneet seurata Herraa kauemmin ja kasvaa uskossa, me kykenemme tarpeen tullen laittamaan oman kiinnostavan aiheemme, tai oman tarpeemme hetkeksi sivuun. Tämä sen takia, että lapset, joku uskossaan nuorempi, tai vaikkapa vasta Jeesusta etsivä tulisi siunatuksi.