Meidän perusta

 Samoin meidän jokaisen elämään, kun ei ole sitä samaa fyysistä näkemistä mitä seurakunnassa on, kun nähdään kasvotusten. Mutta, mikä ainakin omassa elämässä on korostunut ja jota olen pohtinut, on se, miten sujuu oma henkilökohtainen suhde tuohon Jumalaan. Mitä mun rukouselämälle kuuluu, tuleeko kiitettyä ja kerrottua Jumalalle asioista nyt, kun ei olekaan niitä sunnuntain tilaisuuksia? Onko mun arvomaailma Raamatun pohjalla edelleen ja onko perusta pysynyt lujana siltikin?

Kun omat lapset koko ajan kasvavat, on iso rukous, että tuo Jumalan sanan siemen, Jumalan rakkaus ja kaikki se hyvyys saisi juurtua heidänkin sydämeensä. Rukoillaan, että meillä itse kunkin kotona olisi sellainen ilmapiiri, siinä arjessa, jossa Jumala tuntuisi todelliselle. Näin lapsetkin näkisivät sen turvallisen Isän, joka lähestyy meitä ja jota voimme lähestyä. Taivaan Isä siunatkoon tulevan syksyn, että lapset ja yhtä lailla me aikuiset saadaan Jumalalta jotain meidän elämäämme, samalla kun tuomme itsemme hänen eteensä.

Siunattua syksyn aikaa!  Miritsa