Järjellinen Jumalanpalveluksemme

Tässä tutussa Raamatun kohdassa on sanottu olennaisin siitä, miten uskon näkyminen voi mahdollistua meidän arjessamme. Meidät on kutsuttu antamaan itsemme kokonaan Jumalalle, vaikka samalla tiedostammekin, että tämä ajattelutapa ei sovi ns. ”luonnolliselle ihmiselle”. Uskonelämämme ei tule olla vain uskonnon harjoittamista, vaan aktiivista ja tasapainoista elämänyhteyttä Jumalaan. Juuri siksi se tulee näkyviin kaikissa elämäntilanteissamme – tai sen tulisi näkyä. Kristittyinä meidän tulisikin elää siinä tietoisuudessa, että olemme aina Jumalan kasvojen edessä, työpaikalla, kotona ja harrastuksissamme – niin sanomisissamme kuin tekemisissämme. Paavali kutsuukin koko elämää Jumalan palvelemiseksi. Kysymys kuuluu meillekin: ”Tahdonko antaa koko elämäni Jumalalle mieluisaksi, eläväksi ja pyhäksi uhriksi?”

Elävä ja aktiivinen                                                                                                                          

Jumalan palvelemisessa ”elävä” sisältää ajatuksen mm. aktiivisuudesta, uuden löytämisestä ja uusien keinojen löytämistä palvella Jumalaa. Kun nyt taas näemme auringon voimasta luonnon heräävän, voimme totisesti puhua aktiivisuudesta. Meissä oleva uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa on myös kutsuttu eläväksi ja aktiiviseksi. Sanat ”pyhä” ja ”Jumalalle mieluinen” muistuttavat meitä, että olemme Jumalalle erotettuja, jonka johdosta Jeesuksen seuraajina eläminen ei kuitenkaan salli meidän loukata Jumalan tahtoa tekemisissämme.

Tätä kaikkea Paavali kutsuu meidän järjelliseksi jumalanpalvelukseksemme. Näiden edellä mainittujen kehotusten tarkoituksena on, että meidän koko elämämme palvelisi Jumalaa. Vain tällä tavoin voimme olla kanssaihmisten keskellä todistukseksi Jumalan rakkaudesta ja muuttavasta voimasta. Juuri tätä aikamme ihmiset tarvitsevat – aito ja elävä ”viides evankeliumi” meidän kauttamme heidän luettavakseen!

Rakkaudesta Mestariin                                                                                                                                       

Mitä näistä kehotuksista sinun ja minun tulisi ajatella? Koemmeko ne meitä ahdistavina? Entä jos emme kykenekään tällaiseen, niin mitä sitten? Tärkeää meille on muistaa Paavalin motiivi. Miksi hän kehottaa kirjeessään Rooman kristittyjä ja meitäkin tähän kaikkeen?

Rooman kristityt olivat saaneet vastaanottaa uuden elämän Kristuksessa. Heille Jeesus Kristus oli elämä. Heidän sydämensä oli rakastunut Häneen. Hän oli enemmän kuin mikään muu. He eivät tahtoneet murehduttaa rakastavan Mestarinsa mieltä. He eivät tahtoneet kadottaa yhteyttä Häneen. Paavalin antamat kehotukset eivät olleet millään muotoa raskaita taakkoja, vaan jotain sellaista, jota tehtiin mielellään rakkaudesta ja sydämen halusta.

”Vanhalle ihmisellemme” nämä kehotukset tuntuvat vaikeilta vastaanottaa. Sen suurin halu ei millään muotoa ole täyttää Jeesuksen tahtoa, vaan elää oman tahdon tietä. Paavalin antamien kehotusten tarkoituksena on antaa meidänkin elämällemme oikeat suuntaviivat. Tässä me emme ole suinkaan yksin! Pyhän Hengen antaman voiman ja neuvojen avulla me kaikki olemme Jeesuksen todistajia elämässämme. Jeesuksen antama ihana lupaus Pyhästä Hengestä on totta ja voimassa meillekin! ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh.14:16-17, KR92)