Oletko mahdottomassa tilanteessa
Jos olet, et ole yksin. Ensinnäkin minä olin mahdottoman edessä, kun tätä kirjoitusta mietin. Elämässämme tulee erilaisia aikoja ja tilanteita, joista toiset ovat parempia kuin toiset. Me voimme elää myös aika normaalia elämää nyky-Suomessa ilman Jumalaa. Mutta hengellisessä elämässä tarvitsemme yhteyttä Jumalaan Jeesuksen sovitustyön tähden.
Alpo Huhtala
Vanhin
Sitten kun omat yrityksemme ja voimamme loppuvat, pääsemme kokemaan Jumalan mahdollisen. Kun rukoilemme, me tunnustamme, että emme lihan voimalla, omilla taidoillamme ja kyvyillämme saa mitään aikaan. Pyydämme Pyhän Hengen voimaa ja viisautta ja luotamme sitten Hänen apuunsa ja sanaan. Apostolit olivat tavallisia ihmisiä ja heidän kauttaan kuitenkin evankeliumi lähti menemään eteenpäin. He olivat olleet Jeesuksen seurassa. Uskotaan, että myös meidän kauttamme työ jatkuu, kun olemme Jeesuksen ja Pyhän Hengen seurassa.
Myös Vanhan testamentin uskon sankarit, joista Raamattu kertoo, ovat olleet suurten mahdottomuuksien edessä elämässään jo kauan sitten.
Esimerkkinä Hesekiel. 37:1-3 ja 9-10: Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä luita. Hän kuljetti minua kaikkialla, niiden ympärillä ja minä näin, että niitä oli hyvin paljon pitkin laaksoa ja että ne olivat hyvin kuivia. Hän kysyi minulta: ”Ihmislapsi, voiko näistä luista tulla eläviä?” Minä vastasin: ”Herra, Herra, sinä sen tiedät.”
Herra sanoi minulle: ”Profetoi hengestä. Ihmislapsi, profetoi ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljältä tuulelta ja puhalla näihin surmattuihin, että he heräisivät eloon.” Minä ennustin, niin kuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.
Kun Hesekiel totteli mitä Jumala sanoi, lähti Jumalan työ menemään eteenpäin, kuivat luut lähtivät eheytymään. Mahdottomasta tuli mahdollista.
Oletko ehkä kuivassa maassa ja näet vain mahdottomuuksia?
Jossain vaiheessa voimme tulla siihen pisteeseen, että rukoilemme Daavidin tavoin Ps. 139:23-24: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”.
Saamme luottaa Jumalaan ja Hänen sanaansa ja rukoilla myös omin sanoin, eikä meidän tarvitse pelätä mitä hän tuo sen jälkeen elämäämme. Kääntykäämme rohkeasti Jumalan puoleen. Rakas Jumala, ympäröi minut, ohjaa minua ja puhu minulle elämästäni ja tulevaisuudestani. Virvoita ja herätä minut jälleen henkiin.
Kun rukoilemme, että mahdoton elämässämme muuttuisi mahdolliseksi, me tunnustamme, että omilla voimillamme ja taidoillamme emme saa aikaan mitään uutta. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhää Henkeä. Me voimme uskovina odottaa, että Jumala vastaa rukouksiimme. Hän ei kuitenkaan ole sellainen Isä, joka kaikkiin omiin itsekkäisiin pyyntöihimme antaisi tarvitsemamme.
Haluammehan, että Jumala myös meidän kauttamme voi tehdä suurempia asioita, kuin mihin itse kykenemme. Jumalan tahtoo tehdä työtänsä myös sinun ja minun elämässä.