Häivähdys Jumalasta

Kulunut vuosi on sisältänyt opiskelujen tuomat työharjoittelut sekä kahden eri ammatin kesätyöt ilman lomaa. Siihen kun lisää rakkaat mutta touhukkaat kolme poikaa ja ruuhkavuodet, ei tarvitse väsymyksen määrää ihmetellä. En varmasti ole koskaan nukkunut niin paljon, kuin nyt parin viikon aikana, kun oikeasti saan hengähtää. On ollut niin paljon työkysymyksiä, että on tuntunut kuin niihin hukkuisi. 

Olen viime kuukausien aikana rukoillut ja huokaillut Jumalan puoleen ja kaikki inhimilliset tunteet on tullut koettua. Epäusko, väsymys, turhautuminen ja pohdinta siitä, mikä on Jumalan johdatus ja tahto. Jumala kuitenkin on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan huolenpito ei ole kiinni meidän tunteistamme. Jumala pysyy ja toimii, vaikka meistä ei siltä tuntuisi. 

Eräänä iltana nukkumaan mennessä huokaisin Jumalalle, etten jaksa enää rukoilla, koska sinä et vastaa. Olin saanut silmät kiinni, kun yhtäkkiä mielessäni alkoi soida Exitin laulu, jota en ollut kuullut moneen vuoteen, eikä laulu ole itselleni tuttu. ”Viimeisin voimin taas eteesi käyn, ilta laskeutuu kaupunkiin. Viimeisin voimin taas eteesi käyn, olen kulkenut uuvuksiin. Minä huudan varjoista maan, panen toivoni Lunastajaan. Käsiisi suuriin Oi Jumalani, tahdon antaa nyt henkeni”.

Nukahdin siihen. Aamulla työmatkalla laitoin sen soimaan ja totesin, että sinä kuulet sittenkin. Sinun käsissäsi ovat tulevatkin työkuviot. Sain myös soiton tulevista töistä ja olen erittäin kiitollinen ja ihmeissäni Jumalan mahdollisuuksista. Kun etsimme Jumalan tahtoa, vaikka väsyneenäkin, Jumala on siinä. Tahdon rohkaista sinua, että huokaisu Jumalan puoleen riittää. Jumala on hyvä kallio väsyneen nojata ja hengähtää. ”Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette ennen kuin häneltä anottekaan”. (Matt. 6:8) 

Miritsa