Antaessa saa myös hyvän mielen

Äskettäin vietetty joulunaika on itselleni sen ydinsanoman lisäksi muutenkin mieluista aikaa.  Se on oiva mahdollisuus levittää lähimmäisen rakkautta käytännössä ystäville ja naapureille. Se on mahdollisuus muistuttaa, että olen huomannut sinut ja merkitset jotain. Taannoin eräs naapurimme uudelle paikkakunnalle muuttaessamme, ei koskaan tervehtinyt vastaan tullessaan. Katsoi ennemmin muualle ja moni kysyikin, miksihän näin on ja tunnemmeko häntä yhtään. Vein kumminkin heille ovelle jouluna porkkanakakkua ja kortin sekä toivotin hyvää joulua. Tein näin parinakin vuonna. 

Siitä seurasi, että hän alkoikin vastaan tullessaan tervehtiä ja syntyi pieniä lauseitakin, jutustelua. Paria vuotta myöhemmin saimme naapurin koiratkin hoitoon. Emme oikeastaan tiedä monenkaan elämästä paljon, mutta voimme tehdä voitavamme. Me voimme lähestyä ja osoittaa ystävyyttä. Se voi koskettaa heti, tai myöhemmin. Jos joku ei tervehdi sinua, se ei välttämättä johdu sinusta vaan hänen omista kivuistaan tai arkuuksista tai elämänkokemuksista. 

Mitä jos tänä alkava vuonna muistaisimme vaikka kortilla jotain naapuria, josta et paljoakaan tiedä tai vaikka viestillä puhelimeen ystävää, josta ei ole hetkeen kuulunut. Mitä jos tarttuisit hetkeen ja välittäisit ja rukoilisit, että Jumala tekee työnsä tuon ihmisen sydämessä. 

Ihanaa alkanutta uutta vuotta!

Miritsa

​