Hänen ikuinen rakkautensa

Timo Syrjälä | 7.4.2017 12.25

Historian tunnetusti merkittävin taival on Via Dolorosa, ”Kärsimysten tie”, joka perimätiedon mukaan oli Jeesuksen reitti Pilatuksen palatsista ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Via Dolorosan varrella on yhdeksän neljästätoista kärsimysnäytelmäkulkueen pysähdyspaikasta. Viimeiset viisi pysähdyspaikkaa ovat kirkon sisällä. Yksi kohta on merkitty paikaksi, jossa Pilatus lausui tuomionsa. Toisessa kohdassa Simon Kyreneläinen määrättiin auttamaan ristin kantamisessa. On muistomerkinnät Jeesuksen kompastumisesta ja Hänen lausumistaan sanoistaan. Jokaisessa kohdassa on jokin muistutus Jeesuksen viimeisen matkan tapahtumista.

Koko maailmankaikkeuden merkittävin taival ei kuitenkaan saanut alkuansa Pilatuksen palatsista, vaan taivaan oikeussalista! Jumalan Poika jätti kotinsa ja lähti etsimään sinua ja minua. Hänellä oli yksi halu ja tarkoitus; sovituksen ja anteeksiantonsa kautta saattaa sinut alkuperäiseen yhteyteen Jumalan kanssa. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2. Kor.5:19). Tänäänkin sovituksen sana koskettaa eksynyttä ja kadoksissa olevaa ihmistä ja tahtoo kääntää hänet lempeästi iankaikkista kotia kohti.

Miten Jumala voi olla yhtä aikaa oikeamielinen ja lempeä? Miten voi yhtäaikaisesti soveltaa totuutta ja armoa? Miten Jumala voi lunastaa syntisen hyväksymättä kuitenkaan syntiä? On olemassa paikka jonne tuo Via Dolorosa ”Kärsimysten tie” johti: Kristuksen risti! Golgatan risti kertoo meille, miten pitkälle Jumala oli valmis menemään kutsuakseen meidät takaisin kotiin.

Ristin pystypuu kurottaa ylös kuten Jumalan pyhyys ja poikkipuu levittäytyy vaakatasossa sivulle ja kuvastaa Jumalan rakkautta ja armoa koko sen laajuudessa. Golgatalla rististä tuli niiden risteyspaikka! Siellä kohtasivat rakkaus ja pyhyys! Pyhä Jumala antoi ihmiskunnalle anteeksi, ilman että Hän olisi alentanut pyhyytensä mittapuuta. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden (2.Kor.5:21 KR92).

Yhtä varmasti kuin pystypuu julistaa Jumalan pyhyyttä, vaakasuora puu ilmoittaa Hänen rakkautensa. Ja se rakkaus on leveä ja laaja! Jumalan rakkaus on niin suuri, että siitä riittää koko maailmalle. Sinäkin lukeudut siihen joukkoon joita Jumala rakastaa. Mutta eikö tuolla rakkaudella ole rajoja? Täytyyhän se loppua jossain kohdassa moni ajattelee. Kuningas Daavid teki elämässään vakavalla tavalla haureuden, eikä kuitenkaan koskaan löytänyt loppua Jumalan rakkaudelle (Daavid katui tekoaan), - Paavali, silloin vielä Saulus, murhaaja, uskovien vainoaja, ei koskaan nähnyt rakkauden loppuvan (katui tekojaan), - Pietari, kieltäjä ja valehtelija, hänkään ei koskaan löytänyt Jumalan rakkaudelle loppua (katui ja sai armon tulla takaisin).

Elämässään he kaikki kävivät pohjalla, mutta mitä Jumalan rakkauteen tuli, he eivät koskaan käyneet niin alhaalla, että olisivat aidossa ja vilpittömässä katumuksessaan huomanneet sen loppuneen kohdaltaan. Daavid, Paavali, Pietari ja niin monet muut ihmiset ovat löytäneet oman nimensä Jumalan rakkauden listalta. Siellä on sinunkin nimesi ja minun. ”Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (1.Joh.4:10).

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen" (Joh. 3:16-18).

Aiheet: Muut