UUSI ALKU

Perttu Kellomäki | 5.3.2017 10.38

Tätä kirjoitettaessa helmikuu on jo kääntynyt loppupuolelleen. Päivä pitenee hurjaa vauhtia ja valon määrä kasvaa ilahduttavasti. Marras-joulukuun pimeys alkaa olla vain etäinen muisto, kevään tulon voi selvästi aistia. Toivo kesästä ja sen lämmöstä herää; positiiviset ajatukset täyttävät ajatusmaailmaa ja jollakin tavalla huomaamattaankin ojentautuu kohti tulevaa. Kun katsoo luontoa, voi kevättalven myötä nähdä upean muutoksen, elämän virkoamisen talven jälkeen.

Ensimmäinen elonmerkki on pajun kukinta. Pajunkissojen ilmestymisen jälkeen voi tulla vielä lunta ja pakkastakin pidellä. Mutta varma kevään merkki tuo kukinta on; lämpö on voittamassa. Pajunkissaa voi pitää aivan kivana mutta hieman mitään sanomattomana keväänmerkkinä. Jos vaivautuu tarkastelemaan pajunkissaa tarkemmin, se osoittautuu upeaksi teokseksi. Syksyllä tippuneet lehdet puolestaan ravitsevat maata tulevaa kasvua varten. Kuolleet lehdetkin siis edistävät uutta elämää.

Seurakunta on monessakin mielessä kuin puu tai pensas. Kuten kasvikunta, voi myös seurakunta elää läpi erilaisten vaiheiden. Vaikka paljon hyvääkin voi mahtua ihan jokaiseen vaiheeseen, saattaa silti tulla odotus muutoksesta. Kaipaus uudesta kasvusta, virvoittavista tuulista ja raikkaista väreistä. Ja jään sulamisesta.

Luojan luoma kasvikuntakaan ei pysty aktiivisesti uudistumaan, mikäli se ei saa riittävästi valoa sekä lämpöä ja sen sisällä neste ei esimerkiksi pakkasesta johtuen kierrä. Näin on myös meidän ihmisten laita. Jos ihmisen sisikunnassa lämpötila on pakkasen puolella, ei se voi olla osa uudistuvaa seurakuntaa.

Keskusteluissa tulee viikoittain esille kaipaus seurakuntamme uudistumisesta, yhteyden kasvusta ja rakkaudellisista ihmissuhteista. Lähtökohta on hyvä; tuntuu että kaikki kaipaamme samaa asiaa. Uutta alkua. Jumala on varannut meidänkin seurakunnallemme tärkeän tehtävän, evankeliumin levittämisen ja rakkauden todeksi elämisen. Vaikeaa on kuitenkaan uusien versojen alkaa nousemaan, jos olemme kuin tammikuinen pajun oksasto. Solukko jäässä niin että mitään liikettä eikä virtausta tapahdu.

Jumalan rakkaus on se valo ja lämpö, joka saa aikaan jään sulamisen sekä uuden kasvun. Jos vain annamme sille mahdollisuuden. Jos taas haluamme pitää kiinni vanhoista erimielisyyksistä, haavoista, arvista, kuppikunnista, omasta ylemmyyden tunteesta, syytöksistä ja katkeruudesta, voimme syväjäädyttää itsemme määrittelemättömäksi ajaksi.

Kun meillä keskuudessamme tuntuu olevan halua uuteen alkuun, meidän jokaisen tulee olla se, joka tekee ensimmäisen liikkeen. Minun tulee katsoa peiliin ja kysyä olenko minä se Jumalan rakkauden ilmentymä perheen keskellä, joka edesauttaa uusien versojen syntyä. Se voi alkaa yhdestä kohtaamisesta, yhdestä sanasta. Jumala on rakkaus ja Pyhä Henki tahtoo vuodattaa rakkauden sydämiimme. Minä olen tehnyt virheitä ihmissuhteissa omassa seurakuntaperheessämme. Tehtyjä ei saa tekemättömiksi mutta virheistään voi oppia. Ja sydämestään anteeksipyydetyt ja anteeksiannetut asiat voivat Jumalan armosta toimia myös lujittavina ja yhdistävinä kokemuksina. Ne ovat todistuksia Jumalan anteeksiannon voimasta keskellämme.

Kun rakkaus valtaa alaa ja saamme uudenlaisen kokemuksen yhteisestä sydämestä, Pyhän Hengen vaikutus keskellämme näkyy varmasti monin tavoin. Ja se saa aikaan kasvua, joka ulottuu myös niille asti, jotka eivät vielä Jeesusta pelastajanaan tunne.

Uusi alku voi käynnistyä jo tänään.

Siunaten, Perttu

Aiheet: Muut