Suurta odotuksen aikaa

Timo Syrjälä | 24.12.2016 19.55

Tänä vuonna 27. marraskuuta Hoosianna- hymnin kaiuttua kristillinen Suomi valmistautuu viettämään joulun aikaa - Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Valmistautuminen joulun viettoon alkaa adventin ajalla, mistä nyky-yhteiskunnassamme selkeimmät merkit tuntuvat olevan postilaatikkoon jaettujen mainosten lisääntyvä määrä. Toki adventin aika kulutusyhteiskunnassa nykymuodossaan omalla tavallaan ”valmistaa ihmisiä joulun aikaan” - ovathan he sitten varsinaisen joulun vihdoin koittaessa jo niin väsyneitä, että joulun pyhät kuluvatkin uupuneena joulun valmistelujen hässäkästä palautumiseen. Sen jälkeen taas jaksaa mahdollisimman hyvin hyödyntää kauppojen alennusmyynnit.                                 

Alkujaan adventin aika kuvasi odotusta, joka juutalaisella kansalla oli. He odottivat Messiaan syntymää, profeettojen kirjoitusten täyttymistä ja Rauhan Ruhtinaan hallituskauden alkua. Mutta päinvastoin kuin he olettivat, kauan odotettu Messias syntyi tallin seimeen ja Hän eli palvellen tavallisen kansanjoukon keskuudessa. Hänen valtakuntansa oli hengellinen, ei poliittinen eikä sotilaallinen, joka olisi kukistanut silloisen Rooman hallinnon. Hän antoi rakkaudelle aivan uuden nimen ja merkityksen sekä toi rauhan ihmisten sydämiin sen sijaan, että hän olisi lyönyt vihollisensa vallalla ja voimalla. Messias poikkesi niin paljon aikalaistensa odotuksista, etteivät he tunnistaneet häntä, vaan lopulta hänen oma kansansa hylkäsi hänet.

Jeesuksen seuraajien odotus

Jeesukseen uskovat eivät elä enää odotuksessa, vaan täyttymyksessä, sillä tiedämme, että Messias on jo tullut. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Adventtina emme kuitenkaan vain muistele jo kerran tapahtuneita asioita, vaan mekin yhä odotamme. Odotamme Herran Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. Mutta kuinka usein tulemmekaan ajatelleeksi millainen tapahtuma se on? Entä tiedostanko ja tunnistanko Hänet, kun hän tulee takaisin?

Kreikan kielen sana "parousia" (latin. adventus) merkitsee "tuloa, persoonallista läsnäoloa, saapumista". Uudessa Testamentissa se tarkoittaa viitatessaan Kristuksen tulemiseen, poikkeuksetta hänen toista tulemistaan. "Parousia" ei ole fantasia; se tapahtuu ja toteutuu silloin, kun näkyvä ja/tai ruumiillinen persoona on saapunut paikalle. Sanalla "parousia" tarkoitettiin myös hallitsijan virallista vierailua kaupungissa, maakunnassa tai vieraassa maassa.  

Kun siis puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta "parousia" -termiä käyttäen, välittyy siitä vahvasti persoonallinen läsnäolo tulemisessa. Ei ole kyse jostain etäisestä tapahtumasta, minkä kuulemme uutisten välityksellä, vaan todella Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesta tulemisesta vallalla ja voimalla siten, että jokainen ihminen voi itse todeta hänen saapuneen: "Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen" (Mark.13:26-27).

Kuninkaan loistokas paluu

Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen on Hänen seuraajiensa varsinaista adventin aikaa. Emme enää odota Messiaan syntymää maailmaan, vaan Messiaan toista tulemista Rauhan Ruhtinaana. Hän ei enää saavu alhaisuudessa, hiljaisuudessa tai salassa, vaan hän tulee kaikessa kirkkaudessa ja kunniassa noutamaan seuraajansa - Hänen rakkaan morsiamensa.

Siispä tärkeintä on olla valmis, kun hän tulee takaisin. Hänen paluunsa on ajallisesti silmänräpäys.       Se on ilmestys - aivan kuin peite poistettaisiin sokeutuneilta silmiltä ja hetkessä kaikki on selvää. Kun se tapahtuu, siitä ei voi erehtyä. Jokainen todistaa Kristuksen tulemisen omin silmin, eikä kenenkään tarvitse saada tietoa tapahtuneesta kuulopuheiden välityksellä. Kristuksen toinen tuleminen on Kuninkaan paluu kaikessa kirkkaudessaan. Tuona päivänä ei kukaan kysele, mitä on tapahtunut, vaan jokainen tietää elävänsä suurten tapahtumien keskipisteessä (1.Tess.4:16-17).

Tänään elämme yhä tuon "adventin" - odotuksen aikaa. Jokainen hetki kuitenkin kuljettaa meitä lähemmäksi Jeesuksen Kristuksen paluuta. Seurakunnan odotus päättyy Kristuksen toiseen tulemiseen. Hän ei vielä ole paljastanut kasvojaan seurakunnalle (vaellamme vielä uskossa emmekä näkemisessä 2.Kor.5:7), mutta Messias ei myöskään ole kääntänyt selkäänsä hukkuvalle maailmalle. Vielä on Jumalan armon ja pelastuksen päivän aika. Armo ja rakkaus ovat yhä tarjolla sitä kaipaavalle.

Tahdomme puolisoni Merjan kanssa toivottaa sinulle oikein siunattua Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa ja kiittää kuluneesta vuodesta kanssasi seurakunnan keskellä.

"Sinä päivänä ei kukaan kysele, mitä on tapahtunut, vaan jokainen tietää elävänsä suurten tapahtumien keskipisteessä"

Aiheet: Joulu