Annathan elämässä tilaa Jumalalle

Timo Syrjälä | 6.11.2016 10.31

Joskus me ikään kuin kadotamme Jumalan ajastamme ja näköpiiristämme. Liian usein kiireemme saattaa muokkaantua sulkemaan Jumalan kohtaamisen hetket pois päivittäisestä ajankäytöstämme - ”Meillä ei nyt oikein ole aikaa Jumalalle, kun olemme niin kiireisiä”. Luulemme sitten, että elämämme ilo katoaa kiireeseen, mutta syynä on kuitenkin, että kiireen ja vauhdin kustannuksella Jumala jää päivittäisessä ajankäytössämme taka-alalle.

Tätä liian kiireen vaikutusta voisi kuvailla vaikka liikkumisen kautta. Jos kävelet tai pyöräilet itsellesi rauhallista vauhtia - sinun on helppo keskustella kanssani. Mutta jos vauhtisi on liikaa minulle, voi hyvinkin käydä niin, että olen kovin harvasanainen ja sinun puheesi minulle menee ohi. Yhteinen matkamme tällöin ei ole saanutkaan olla antoisa meille sosiaalisesti. Voi olla, että se oli hyvää kuntoilua, mutta yhteytemme kokemista ja sen lisääntymistä se ei palvellut.

Voimme kokea saman kuurouden ja kykenemättömyyden puhua Jumalalle. Kun arkemme elämänrytmi on liian kovaa ja vaativaa, on aina vaarana, että keskustelu Taivaallisen Isän kanssa harvenee. Äärimmäisen kiireen ja kovan paineen alla ei enää tahdo kuulla eikä pystyä kommunikoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan.

Toinen asia, minkä liian kova vauhti tekee, on se, että kun etenemme liian kovaa, katoaa perspektiivi elämästä. Kokeilepa juosta kivikkoisella polulla oikein kovaa. Huomaat, kuinka katseesi siirtyy aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi sinua itseäsi ja jalkojasi, mitä nopeampaa yrität juosta. Jos taas sovitat vauhtisi polulle sopivaksi, voit katsella kauemmas ja kokea metsän kauneutta ympärilläsi. Mitä tämä voisi tarkoittaa elämässämme? Yksinkertaisesti sitä, että liika kiire estää meitä näkemästä elämämme kokonaisuuksia ja kauemmaksi. Emme näe enää Jumalan hyvää suunnitelmaa, kun katse on kääntynyt lähelle omiin jalkoihin ja etenemiseen tarvittavaan suorittamiseen.

Anna aikaasi
Jos otamme Jumalan mukaan aikaamme, se valinta tekee elämästämme jotain, mistä voimme nauttia. Jumala omistaa aikamme, sillä me olemme myös ajan käyttäjinä huoneen haltijoita. Miksi taistelisin totuutta vastaan ja yrittäisin pitää kaiken ajan itselläni? Eikö olekin helpompaa antaa aikamme hänelle, kenelle se kuuluu ja kenen käsissä se kaikesta huolimatta lopulta on. Olemme vapaat antamaan aikamme hänelle - niin levossa kuin työssä.

Älkäämme sulkeko häntä elämämme ulkopuolelle sen tähden, että meillä on niin kiire saada kaikki täällä valmiiksi. Älkäämme tehkö sitä myöskään siksi, että koemme ikään kuin syyllisyyttä levätä ja nauttia elämässämme tarjolla olevista hyvistä asioista. Evankeliumissa Luukkaan mukaan meille kerrotaan kahden sisaruksen elämästä ja kiireestä Herran Jeesuksen läsnä ollessa (Luuk. 10:38-42). Eikä tämän kaltainen tilanne ole meistäkään kaukana. Marian tekemästä valinnasta viettää aikaa Jeesuksen läsnäolossa Herramme itse toteaa: ”Mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.

Aikanaan profeetta Elian piti vetäytyä hiljaisuuteen kuulemaan Jumalan ääni (1.Kun.19:11-13), koska hän ei kuullut sitä siellä, missä hän ilmoitti Kaikkivaltiaan Jumalan muille voittaessaan epäjumalanpapit. Samoin on meidän kohdallamme. Vaikka Herra saattaa kauttamme näyttää Jumalan toisille, voi olla, että hän tahtookin väliin ilmoittaa meille itsensä uudella ja tuoreella tavalla. Voi olla, että Jumala tahtoo juuri nyt kohdata sinua, missä oletkin, etkä välttämättä osaa hänen läsnäolonsa ilmestymistä edes odottaa.

Läsnä arjessa

Jumala tahtoo koko rakkaudessaan ja hyvyydessään olla läsnä ihan arjessamme. Siinä, missä me erehdymme sulkemaan Jumalan aikamme ulkopuolelle, menetämme mahdollisuuden nauttia todellisesta elämästä. Joskus me suoritamme ”niin kovin” elämäämme. On kyse sitten ns. ”maallisesta” tai hengellisestä työstä, sama vaara vaanii kummassakin. Tahdommehan todella nauttia elämästämme parhaalla mahdollisella tavalla antamalla se kokonaisuudessaan elävänä uhrina Jumalalle. Apostoli Paavali kehottaa meitä: ”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room.12:1-2)

Aiheet: Jumalanpalvelus