Rakas(ko) sisareni ja veljeni

Timo Syrjälä | 13.7.2016 12.58

"Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (Ef. 4:1-3).

Yhteys on oleellinen osa uskoa - jopa niin, että on vaikea edes käsittää uskoa Jeesukseen ilman yhteyttä paitsi ihmisen ja Jumalan myös kristittyjen kesken. Kristinuskossa uskovien välinen yhteenkuuluvuus on niin kiinteä, että Raamattu vertaa uskosta Herraan Jeesukseen syntyvää yhteyttä perhesiteeseen kutsumalla meitä toinen toistemme sisariksi ja veljiksi!                                 

Kristityt kutsuvat yhteisen uskon luomaa sidettä termillä yhteys, jonka näkyvä ilmenemismuoto maanpäällä on paikallinen seurakunta. Seurakunnasta puhuttaessa yhteydellä tarkoitetaan yhteyttä Kristuksen ja uskovan välillä - sekä uskovien välistä yhteyttä.

Alkuseurakunnan perustamisesta alkaen yhteys on ollut tärkeä Jumalan lasten tunnusmerkki ja se konkretisoituu vahvimmin ehtoollisyhteydessä. Uusi testamentti käyttää yhteydestä kreikankielessä sanaa ”koinonia”. Helluntaina Jumala loi seurakunnan; yhteinen usko alkoi yhdistää eri kansoja ja rotuja. Aikojen kuluessa seurakunnan yhteys on rikkonut niin kielelliset, kansalliset, yhteiskunnalliset kuin sosiaalisetkin rajat.

Seurakunnan yhteys ja eheys on toki vajavainen kuva siitä, mitä se tulee olemaan Jeesuksen saapuessa takaisin, mutta kuten Paavali Roomalaiskirjeessä opettaa, me kaikki uskovat "olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä" (Room.12:1). Se hyvä, mikä on alkanut keskuudessamme Kristuksen uutena elämänä, tullaan viemään täydelliseen päätökseen vielä aikojen lopulla.                                                                                                          

Yhteys on Jumalan lahja

Yhteys ei ole ahdasmielinen velvoite, vaan Jumalan runsas lahja lapsilleen. Kristus antoi seurakunnan paitsi välikappaleeksi viedä Jumalan valtakunnan ilosanomaa kaikille kansoille, myös tukemaan uskovia maanpäällisen vaelluksen ajan. Jokainen meistä on heikko yksin; tarvitsemme ennen kaikkea elävän yhteyden Kristukseen - seurakunnan elämän antajaan, mutta myös toinen toisiimme. Uskovia yhdistää yksi Henki, kuten myös yhteinen toivo taivaasta yhdessä Kristuksen ja toistemme kanssa. Jo täällä maanpäällä saamme kokea tuota yhteyttä toisiimme; saamme rakentua yhteisestä uskosta, kantaa toinen toistemme taakkoja, tukea horjuvaa ja iloita jokaisesta uudesta Jumalan lapsesta.                                                                                          

Kristuksen seurakunnassa jokainen on kutsuttu palvelemaan sen armoituksen mukaan, minkä hän on saanut. Seurakunnan ykseys ja sen jäsenten välinen yhteys on Jumalan lahja. Kristuksessa me olemme yhtä, joita siis yhdistää yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.

Säilyttäkää hengen yhteys                                                                                                      

Apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Efeson seurakunnalle vankeudesta käsin. Hän ehkä kaipasi itsekin seurakunnan konkreettista yhteyttä Rooman vankeuden keskellä, koska hän ei ollut vapaa kulkemaan seurakunnassa, niin kuin olisi ehkä tahtonut. Paavali oli huolissaan uskovien välisestä yhteydestä, minkä säilyttämiseksi ”ykseyden” säilyttäminen oli avain.

Paavali kehottaa nimenomaan säilyttämään ykseyden. Paavali ei esittänyt tätä ”uutena päämääränä”, vaan asiana joka heillä jo oli, joten siksi hän puhui säilyttämisestä. Jumalan Henki ja Hengen vaikutus tuo seurakunnan keskuuteen ykseyden lahjan. Ja tuo lahja tuli säilyttää.                                                  

Jos tämä kaikki olisi säilynyt itsestään ilman vaivaa, miksi Paavali joutui toistuvasti kehottamaan seurakuntia pitäytymään rakkaudessa ja antamaan anteeksi toisille? Alkuseurakunnan uskovat olivat vajavaisia ihmisiä, kuten mekin. Me kaikki teemme virheitä ja jokainen meistä on ”omalla tavallaan vaikea toisille”, joten tarvitsemme Jumalan rakkautta rakastaaksemme ja elääksemme sovussa toistemme kanssa. Eikä Jumala totisesti ole omaa rakkauttaan meiltä keneltäkään pihdannut. Taivaan Isän runsasta siunausta sinun kesääsi!

Aiheet: Jumalanpalvelus