Koettelee, vaan ei hylkää Herra

Rami Kaakinen | 26.5.2016 11.38

”Koettelee, vaan ei hylkää Herra” toteaa hallanaralla erämaatilallaan uurastava Saarijärven Paavo J.L. Runebergin runossa, kun ensin sulamisvedet ovat vieneet puolet oraista keväällä, rankkasade laonnut puolet tähkäpäistä kesällä ja halla viimein syksyn tullen riistänyt loput. Paavon jykevä lausahdus on vastaus vaimon valitukseen Herran hylkäämäksi joutumisesta ja kehotukseen lähteä kerjuulle. Vaimoaan kädestä pitäen Paavo kertoo oman suunnitelmansa: ”Leivo leipään puolet petäjäistä. Minä kaivan ojaa kaksin verroin, mutta Herralta mä varron kasvun."

Seuraavana vuonna, suotuisan kevään jälkeen, kesän ja syksyn koettelemukset toistuvat. Vaimo toivoo kuolemaa ja kokee Herran täysin hyljänneen heidät. Paavon luottamus Jumalaan ei kuitenkaan horju ja eteenpäin mennään samalla lauseella ja samalla reseptillä. Karja joudutaan kuitenkin myymään, jotta saataisiin siemenviljaa. Kolmantena vuonna sato lopulta säästyy ja kypsyy leikattavaksi asti. ”Koettelee, vaan ei hylkää Herra” lausuu nyt pariskunta rinta rinnan polvillaan. Vaimon riemuitessa tulevista ilon päivistä ja kunnon rukiisen leivän leipomisesta, virkkoo Paavo: "Vaimo, vain se kesti koetuksensa, ken ei jätä lähimmäistä pulaan. Leivo leipään puolet petäjäistä, huurteessa on naapurimme pelto.”

Joskus kohtaamme elämässämme vaikeuksia ja koettelemuksia. Erilaisia vastoinkäymisiä voi tulla aivan yllättäen vastaan. Ne saavat usein aikaan lannistumista, jopa masennusta ja ahdistusta. Mielessä pyörii kysymys, miksi tämä osuu juuri minun kohdalleni? Tai, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Alamme helposti syyttämään Jumalaakin tilanteesta. Asia saattaa nousta ikään kuin elämän keskipisteeksi, jonka ympärille käperrytään ja muu toiminta lamaantuu. On vaikeaa nähdä ulospääsyä ja toivoa tulevasta vallitsevan tilanteen keskellä.  Pahimmillaan on vaarana katkeroitua Jumalalle, menettää luottamus tai jopa usko.

On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että kaikki on Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Koko meidän elämämme viimeistä piirtoa myöten on lahjaa Häneltä. Jumalalla on jokaiselle lapselleen uniikki polku, jota pitkin Hän meitä johdattaa. Matkan varrella meitä koulitaan monin tavoin. Välillä saamme oppia omista virheistämme, mutta usein meille sallitaan myös koetuksia, joiden syntymiseen itsellämme ei ole osaa eikä arpaa. Näissä vaiheissa meitä usein viedään perimmäisten kysymysten äärelle. Joudumme käymään läpi elämänarvojamme pohjia myöden. Jos vaikeuksien ja kärsimysten keskellä annamme Jumalan tehdä työtä itsessämme ja säilytämme Hänelle otollisen mielenlaadun, on lopputuloksena aina jotain entistä jalompaa.  Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. (1.Piet.1:6-7)

Vaikka Runebergin runo ja Paavo sen sankarina edustaakin kansallisromanttisen tyylisuunnan puhdasotsaista idealismia, on sen opetus puhutteleva ja ajaton. Syvän luottamuksen lisäksi Paavo oli valmis tekemään tilanteen voittamiseksi sen mitä ihmisenä pystyi. Jumalan puoleen kääntyen hän odotti kasvua, jota hänellä ei ollut valtaa määrittää. Katovuosien jälkeen korjattavaa satoa oli kuitenkin enemmän kuin vain se mitä pellolla oli kasvanut. Paavon sydän oli myös kypsä ja valmis kääntymään hädänalaisen lähimmäisen puoleen.

Niin kuin arvokkaat timantit muodostuvat maan uumenissa kovassa paineessa ja puristuksessa, voivat läpikäydyt koettelemukset lopulta synnyttää kallisarvoisia siunauksia elämäämme ja ympärillemme. Vaikka vaikeimmissa hetkissä on lähes mahdotonta nähdä mitään positiivista, on niiden kautta mahdollista kuitenkin päästä näkemään Jumalan voittoja. Läpikäydyt vastoinkäymiset muuttuvat siunauksiksi erityisesti silloin, kun pystymme käyttämään niiden kautta opittuja asioita lähimmäistemme hyväksi. 

Ollessamme koetuksien keskellä, voimme kaiken aikaa luottaa Jumalan suvereeniin hallintavaltaan elämässämme ja todeta Jobin sanoin: ”Herra antoi Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”

Aiheet: Jumalanpalvelus