Voiton tuoksu

Perttu Kellomäki | 18.5.2016 7.54

Urheilussa mitataan yksilön tai joukkueen kuntoa ja taitoja muita osallistujia vastaan. Mitä tasaisemmat kilpakumppanit ovat, sitä kiihkeämpi taistelu voitosta on. Taiston tauottua molemmat osapuolet ovat antaneet kaikkensa. Fyysinen uupumus on käsin kosketeltavaa. Mutta jokin erottaa voittajan ja häviäjän tässäkin asiassa, vaikka molemmat olisivat kokeneet kovia kilvan aikana. Hävinneestä jää mieleen alas painunut pää, hikinen ja väsynyt olemus. Voittaja taas huokuu jotain aivan muuta. Kädet pystyssä, hymy huulilla voittaja jaksaa tuulettaa onnistumistaan ja ehkä tehdä kunniakierroksenkin.

Katsoja aistii edessään iloisen, raikkaan, voimaantuneen kilpailijan. Välttämättä ei edes havainnoida voittajan olevan yhtä hikinen kuin hävinneen osapuolen. Voittaja saa runsain määrin halauksia, tappion kärsinyt enemmänkin olalle taputuksia. Voittaja kuulostaa, näyttää ja ehkä jopa tuoksuu edessämme paremmalta kuin hävinnyt.

Ihmisen elämä ei ole kilpailua toisia vastaan. Me kuljemme elämäämme eteenpäin ja kohtaamme varmasti jokainen oman osamme vastoinkäymisiä ja taisteluita. Nuo hankaluudet tulevat kullekin elämän eri osa-alueella. Osa ongelmista ratkeaa nopeasti, mutta toiset saattavat kulkea mukana jopa läpi koko elämän.

Määrittääkö vaikeuksien määrä ihmisen elämän onnistuneisuutta? Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille (5:2-5): ”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen”.

Vaikeudet vievät meitä lähemmäs Jumalaa. Tai ainakin niiden pitäisi. Me emme ymmärrä Jumalan kokonaissuunnitelmaa elämämme osalta, saati koko maailman osalta. Jumala tahtoo meidän tarvitsevan Häntä. Etsivän Hänen tahtoaan. Ympäröivät olosuhteet eivät ole vertailtavissa Hänen rakkautensa määrään.  Oli polkumme millainen hyvänsä, Jumalan rakkaus ympäröi meitä, kunhan vain itse tahdomme pysyä Hänessä. Emme kuitenkaan osaa aina hyväksyä kohtaamiamme elämäntilanteita. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta saattaa herättää myös se, että kaukana Jumalasta kulkevat näyttävät joskus menestyvän elämässä paremmin.

Jeesuksen kuolema ristillä toi meille voiton. Tuo voitto on ikuinen. Oli polkumme inhimillisesti katsottuna kuinka kivinen tahansa, meille on luvattu voittopalkinto kerran perillä. Ja vaikeuksista huolimatta voimme kokea voittoja koko elämämme matkan ajan. 2. Kor. 2: 14-16: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!  Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän”.

Jeesus on voittaja ja me saamme levittää Hänen tuntemisensa tuoksua. Kun pysymme Kristuksessa, tuo taivaallinen tuoksu on meille voiton tuoksu ja koituu meille elämäksi.

Aiheet: Jumalanpalvelus