Etsitkö palveluspaikkaa

Reijo Ruotsalainen | 19.4.2016 17.18

Pääsiäisenaika on meille kristityille syvän hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa. Me muistelemme Jeesuksen kärsimystä Getsemanesta Golgatalle. Hänen ristiinnaulitsemistaan ja hautaamistaan. Mutta muistammeko, että kolmantena päivänä hän nousi ylös haudastaan ja ELÄÄ! Yhtä tärkeää on sekä Hänen kuolemansa meidän kelvottomien syntien puolesta, kuin se, että Hän elää tänä päivänä ja hallitsee kaikkea edelleen. Meidän tulisi palvella elävää Jumalaa.

Niin, palvella.
Miten me voimme palvella Jumalaa niin, että se olisi hyödyllistä Jumalan valtakunnassa. Siinähän me elämme parasta aikaa. Tunnistammeko me paikkamme Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka on syntien sovitus jokaisen ihmisen puolesta. Olemmeko voineet seurata sanan viitoittamaa tietä? Uskon, että seurakunnassa tapahtuu koko ajan suuria asioita, jotka eivät näy tässä ajassa. Arjen keskellä palvellaan Jumalaa, vieden evankeliumia sanoin ja teoin lähimmäisillemme. Monet, joilla ei ole lahjaa puhua ihmisille, palvelevat monissa käytännön töissä, varoillaan tai muuten. Se on yhtä arvokasta kuin se, että joku julistaa suullaan evankeliumia.

Luontainen tapa

Meille on annettu luontaisia lahjoja elämään, joita myös Herra haluaa käyttää. Annetaan ne rohkeasti Jumalan palvelukseen. Seurakunnan johdolla on jatkuva rektyrointi päällä tekijäihmisille. On tarvetta esimerkiksi AV-tiimiin, kameramieheksi, moneen muuhun tehtävään. Voisitko sinä miettiä palveluspaikkaasi, jossa luontaisetkin lahjat voivat hyödyttää Jumalan valtakuntaa. Sitä suurta kutsujysäystä” ei tarvitse aina odottaa, se voi tulla ihan uskollisen palvelun kautta. Jumalalla on sellainen ominaisuus, että hän panee vähässä uskolliset, paljon vartioiksi. Olkaamme vähässä uskolliset, sillä palkka kerran tulee uskollisuudesta. Monet seurakuntamme vanhoista, ovat palvelleet ja pitäneet seurakuntaa elinvoimaisena menneet vuodet. Me emme tule koskaan tajuamaan sitä vaivan määrää, mitä on nähty seurakunnan ja Jumalan valtakunnan eteen. Sen he ovat tehneet iloiten, jos ei aina niinkään, mutta uskollisesti! Teidän uskollisuutenne ansiosta seurakunta on vieläkin elinvoimainen. Toki Herra on auttanut, mutta myös ihmisen osuutta ei voitane ohittaa kun puhutaan seurakunnasta. Kiitos teille, te edellä kulkeneet!

Haaste nuorille.

Minä en ole koskaan ollut seurakuntanuori. Tulin uskoon vasta 33vuotiaana ja seurakuntanuoren juna oli jo silloin mennyt. Olen joskus miettinyt, että mitäpä, jos olisin saanut tulla jo nuorena tai lapsena uskoon, olisiko elämäni erilainen. Olisi varmasti. Siksi olen vähän kateellinen teille nuorille jotka olette uskossa, että teillä on mahdollisuus palvella Jumalaa jo nuorena ja viedä evankeliumia nuorten maailmaan. Nyt on nimittäin niin, että jokaisen sukupolven on vietävä sanoma omalle sukupolvelleen. Sen tähden antakaa lahjanne Jumalan käyttöön, ottakaa hänen haasteensa vastaan. Kasvakaa haasteiden ja tehtävien mukana seurakunnan vastuunkantajiksi. Vahvistakaa toisianne, valtuuttakaa toisianne ja tunnustakaa toistenne vahvuudet Jumalan valtakunnassa. Olkaa rohkeita evankelistoja, todistajia, käsien ja jalkojen käyttäjiä. Käyttäkää päätä ja sydäntä. Uskon, että me vanhemmat emme panisi pahaksemme ollenkaan, jos te valtaisitte kaikki palveluspaikat seurakunnassa :). Se on kuitenkin varma, että sellaisessa tapauksessa tulette saamaan kaiken tuen vanhemmilta. Hei tuo olikin hyvä idea, tehkääpä vallankaappaus seurakunnassa.

ReijoR

Aiheet: Jumalanpalvelus