Järjellinen jumalanpalveluksemme

Timo Syrjälä | 9.3.2016 16.17

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne” (Room. 12:1).

Tässä hyvin tutussa jakeessa on sanottu olennaisin siitä, miten uskon näkyminen voi mahdollistua meidän arjessamme. Jeesuksen seuraajina meidät kaikki on kutsuttu antamaan itsemme kokonaan Jumalalle, vaikka samalla tiedostammekin, että tämä ajattelutapa ei sovi ”luonnolliselle ihmiselle”. Uskonelämämme ei tule olla uskonnon harjoittamista, vaan aktiivista ja tasapainoista elämänyhteyttä Jumalaan. Juuri siksi se tulee näkyviin kaikissa arjen elämäntilanteissamme – tai ainakin sen tulisi näkyä. Kristittyinä meidän tulisikin elää siinä tietoisuudessa, että olemme aina Jumalan kasvojen edessä, työpaikalla, kotona ja harrastuksissamme – niin sanomisissamme kuin tekemisissämme. Paavali kutsuukin koko elämää Jumalan palvelemiseksi. Kysymys onkin, tahdonko antaa koko elämäni Jumalalle mieluisaksi, eläväksi ja pyhäksi uhriksi?

Elävä ja aktiivinen Jumalan palvelemisessa ”elävä” sisältää ajatuksen mm. aktiivisuudesta, uuden löytämisestä ja uusien keinojen löytämisestä palvella Jumalaa arjen keskellä. Kun muutaman kuukauden päästä näemme jälleen auringon voimasta luonnon heräävän väistyvän talven jäljiltä, voimme totisesti puhua aktiivisuudesta. Meissä oleva uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa on myös kutsuttu eläväksi ja aktiiviseksi. Jakeen sanat ”pyhä” ja ”Jumalalle otollinen” muistuttavat meitä, että olemme Jumalalle erotettuja, jonka johdosta Kristuksessa elämisen vapaus ei kuitenkaan salli meidän loukata Jumalan tahtoa tekemisissämme.

Tätä kaikkea Paavali kutsuu meidän järjelliseksi, loogiseksi jumalanpalvelukseksemme. Näiden edellä mainittujen kehotusten tarkoituksena on, että meidän koko elämämme palvelisi Jumalaa. Vain tällä tavoin voimme olla arjessa, kanssaihmisten keskellä, todistukseksi Jumalan rakkaudesta ja muuttavasta voimasta. Juuri tätä aikamme ihmiset tarvitsevat – aito ja elävä ”viides evankeliumi” meidän kauttamme heidän luettavakseen!

Rakkaudesta Mestariin Mitä näistä ensimmäisistä kehotuksista sinun ja minun tulisi ajatella? Koemmeko ne meitä ahdistavina? Entä jos emme kykenekään tällaiseen, niin mitä sitten? Tärkeää meille on muistaa Paavalin motiivi. Miksi hän kehottaa kirjeessään Rooman kristittyjä ja meitäkin tähän kaikkeen?

Rooman kristityt olivat saaneet vastaanottaa uuden elämän Kristuksessa. Heille Jeesus Kristus oli elämä. Heidän sydämensä oli kiinnittynyt Häneen. Hän oli rakkaampi kuin mikään muu maan päällä. He eivät tahtoneet murehduttaa rakastavan Mestarinsa mieltä. He eivät tahtoneet kadottaa yhteyttä Häneen. Paavalin antamat kehotukset eivät olleet millään muotoa raskaita taakkoja, vaan jotain sellaista, jota tehtiin mielellään sydämen halusta. Ne osaltaan auttoivat pysymään tuoreessa yhteydessä Vapahtajaan.

Vanhalle ihmisellemme”, joka ei kykene iloitsemaan uudesta elämästä, nämä kehotukset tuntuvat vaikeilta vastaanottaa. Sen suurin halu ei millään muotoa ole täyttää Jeesuksen tahtoa, vaan elää oman tahdon tietä. Se ei kykene mitenkään suorittamaan uhripalvelusta Jumalallemme. Paavalin antamien kehotusten tarkoituksena on siis antaa meidänkin elämällemme oikeat suuntaviivat.

Mutta kaikessa tässä me emme ole suinkaan yksin! Pyhän Hengen ja Hänen antaman voiman avulla me kaikki olemme Jeesuksen todistajia elämässämme (Apt.1:8). Jeesuksen antama ihana lupaus Pyhästä Hengestä on totta ja voimassa kohdallamme! ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (Joh.14:16-17).

Uskonelämämme ei tule olla uskonnon harjoittamista, vaan aktiivista ja tasapainoista elämänyhteyttä Jumalaan.”

Aiheet: Jumalanpalvelus