Kasvunvara

Perttu Kellomäki | 10.2.2016 10.09

70-luvulla, jolloin itse elin lapsuuttani, Suomessa suuri osa kansasta ei elänyt aineellisessa yltäkylläisyydessä. Perheiden kodit olivat keskimäärin pienempiä kuin tänä päivänä. Ja esimerkiksi vaatteita sekä urheiluvälineitä kierrätettiin niin perheessä kuin lähisuvussa selvästi ahkerammin ja pidempään kuin nykyisin. Ja korjattiin ja paikattiin. Mutta tästä huolimatta oltiin monesti luvattoman onnellisia. Haaveiltiin kyllä mutta ei se kyseisen päivän iloa haalistanut.

Yksi asia on jäänyt varsin selvästi mieleen. Uusia vaatteitakin toki ostettiin mutta kuvassa mukana oli se kasvunvara. Luulen, että en aivan ainoa ole kenelle tämä käsite on piirtynyt mieleen hyvinkin vahvasti. Joko omakohtaisesti koettuna tai lähipiirissä havaittuna. Joskus uutta vaatetta hankittaessa saattoi vanhemmilla olla huolena lapsen nopea kasvu, jonka seurauksena vaate saattaisi jäädä pieneksi varsin nopeasti. Siksi ostosta tehtäessä oli hyvä ottaa käyttöön se kuuluisa kasvunvara. Eli suomeksi sanottuna ostetaan esim. siihen hetkeen liian suuret housut tai kengät, jotta niitä pystyisi käyttämään pidempään.

Ajatushan oli kaunis mutta varsin usein hedelmätön. Lapsen kasvu ei ehkä ollutkaan niin nopeaa kuin oli oletettu ja silloin vaate saattoi olla jo selvästi parhaat päivänsä nähnyt ennen kuin se oli oikeasti sopiva. Tai sitten kasvunvaraa oli vaan niin paljon, että tavoitemittoihin pääseminen kesti turhan kauan. Liian isoja kenkiä tai takkia ei välttämättä ollut ilo kantaa. Tuntui, että ei itse riitä toisen valitsemaan vaatteeseen. Kasvunvara ei lapsesta tuntunut aina kovinkaan mukavalta.

Kun ihminen tulee uskoon, hän on vastasyntynyt. Vastasyntynyt alkaa opetella uusia asioita päivä päivältä. Tarvitaan hoivaa ja huolenpitoa. Lasta pitää ruokkia ja opettaa syömään itse. Ja jos lapsi horjahtelee, häntä ohjataan ja rohkaistaan. Lapsella on oikeus olla lapsi. Hyvä on myös muistaa, että kaikki lapset eivät kasva samaan tahtiin. Raamatun mukaan tämä ei ole ongelma; Room. 15:1-3: ” Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään.”

Joka tapauksessa hengellistä kasvua tulee tavoitella, sillä jokaisen meistä tulee kasvaa. Ja kasvaessamme pukumme on kuitenkin aina sopiva. Ei tarvitse yrittämällä yrittää venyä pidemmäksi kuin sillä hetkellä on. Ja käyttöä meille kaikille on kaikissa kasvun vaiheissa. Hengellisen kasvun antaa Jumala, meistä se ei ole peräisin.  Meidän tehtävämme on pysyä kiinni Jeesuksessa, jotta voimme kantaa hedelmää. Päämäärämme on, että emme eläisi itsellemme, jotta Jeesus voisi elää meissä (Gal. 2:20).

Kun tulemme tuntemaan Kristusta enemmän, näemme paremmin Hänen suuruutensa. Aina kasvuun vaadittavat askeleet eivät ole sellaisia kuin inhimillisesti toivoisimme mutta Jumala rakkaudessaan sallii ne meidän parhaaksemme. Kasvun ei tarvitse pysähtyä eikä nykytilannetta surkutella, sillä Jumalan vaatettamana kasvunvaraa on aina juuri sopivasti. Siksi kasvunvara Jumalan maailmassa on vain positiivinen asia.

Aiheet: Jumalanpalvelus